12/28/2017

MATKAVINKKI ROOMAAN: TORRE ARGENTINA CAT SANCTUARY


Mun isän äiti, eli isoäitini jota kutsumme muumiksi on ammatiltaan historian opettaja. Se nainen kertoi mulle holokaustista ensimmäistä kertaa ollessani 7-vuotias. Hän ei koskaan haluaisi puhua mistään muusta kuin historiaan liittyvistä nippelitiedoista (yleensä sodista, Neuvostoliiton romahtamisesta tai siitä miten joku x henkilö kuoli) ja osaan kuvitella sen ilmeen sanoessani, ettei mua voisi vähempää kiinnostaa rauniot missä Julius Caesar kuoli. Se on sen verran tomera täti, että varmaan kiroaisi hetken mun olevan sivistymätön moukka ja sen jälkeen jättäisi perinnöttömäksi. 

Mua ei kuitenkaan kiinnosta Julius Caesarin kuolema, eikä myöskään rauniot joilla se tapahtui. Kasa kiviä muuttui kuitenkin huomattavasti mielenkiintoisemmaksi saadessani tietää, että nykyään se toimii yli sadan kissan turvakotina. 

Torre Argentina perustettiin 1993 auttamaan hylättyjä kissoja, jotka eivät saaneet mitään apua sairauksiinsa ja lisääntyivät levittäen niitä vain enemmän. Nykyään siellä rokotetaan, ruokitaan ja steriloidaan kaikki kisut ja siihen kaupan päälle annetaan adoptiomahdollisuus ja paljon rakkautta. Siisteintä on se, että homma pyörii käytännössä kokonaan vapaaehtoisten ja lahjoitusten avulla. 

Siellä niitä kissoja vilisti ympäri raunioita. Ensin tuntui ettei nähnyt yhtään ja seuraavaksi niitä bongaili jo kaikkialta. Sisätiloissa oli pieni kauppa ja kissojen hoitotilat, joissa käytiin äitin kanssa rapsuttelemassa heitä. Kokonaan sokeat ja kolmijalkaiset kissat raastoivat mun sydäntä verille, mutta sen tunteen pelasti koko paikan yleinen tunnelma joka hehkui aitoa huolenpitoa ja välittämistä kissoja kohtaan. Henkilökunta vaikutti siltä, etteivät haluaisi olla missään muualla töissä. En kyllä yhtään ihmettele.

Pietarinkirkko ja Pantheon on tietty siistejä, mut hitto tää oli kissaihmiselle iisisti Rooman ihanin paikka. Taas näen äskeisen lauseen kirjoittamisen jälkeen silmissäni isoäitini pyörivät silmät. 

Olen miettinyt HESY:n, eli Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoistyötä tuhansia kertoja, päätyen aina kuitenkin samaan lopputulokseen. Mä en pystyisi lähtemään sieltä pois. Nyt tuolla käydessäni tajusin ehkä vielä paremmin miten tärkeää työtä vapaaehtoiset tekevät eläinten hyväksi ja rohkaistuin laittamaan HESY:lle viestiä. Saatte ehkäpä kuulla tästä myöhemmin! 

Lähetä kommentti

contact: nelli.kentta@hotmail.fi

© nelli kenttä. Design by FCD.