12/22/2017

ELÄMÄNI PISIN PARISUHDE

Mä kerron nyt mun pisimmästä parisuhteesta. Se on kestänyt melkein 5 vuotta. Hän on kuulunut mun arkeen samalla tavalla kuin syöminen ja puhuminen. Suuresta rakkaudesta huolimatta, tää parisuhde tappaa mut ennemmin tai myöhemmin. Niin ihanan rappioromanttista, eikö? 

Rööki, spaddu, kessu, kesteri, röökendaali, tupakka, bölli ja syöpäkääryle. 
Meikäläisen beibi, eli tarkemmin kuvailtuna pehmeässä askissa sijaitseva Camel. En muuten ole koskaan ymmärtänyt miksi sen nimi on Camel, koska logossa on selkeä dromedaari. 

Ennen kun mennään tätä rakkaustarinaa yhtään pidemmälle, on pakko muistuttaa vielä muutamasta asiasta. Olen täysin tietoinen tupakan terveys- ja ympäristöhaitoista, sekä siitä miten epäeettistä röökin vetäminen on. En ole typerä (tai oikeestaan joo olen, sillä edelleen sytytän sen kessun palamaan kaiken tämän tiedon jälkeen) ja olen luultavasti katsonut samat dokkarit kuin sinä. Tupakointi on viimeinen asia mitä suosittelisin yhdenkään elävän olennon tekevän. Siksi pyydän, älä koita valistaa minua. Jokainen röökimuija kyllä tietää nää jutut. 

Ajatus bussipysäkille kävelemistä ilman kädessä palavaa kessua kauhistuttaa. Entäs baari-illat tai töissä oleminen? Kotibileissä juoruhetket? Festarit? Aamut? Illat? Elämä? 

Olen herännyt vasta nyt siihen faktaan, että tupakointi rytmittää mun päiviä täysin. Se dominoi mua. Mulla on selkeät rutiinit joiden mukaan menen ja jos ne eivät onnistu, kaikki tuntuu menevän pieleen. Ajoitan lähtöni kotoa aina pari minuuttia aikaisemmin, jotta voin vetää sen röökin kanssamatkustajien iloksi juuri ennen sporaan nousemista. Syömisen jälkeen, ennen nukkumaanmenoa, tylsyydessä, ilossa, surussa, juhlassa ja paniikissa. Silloin mä imen sitä paskaa mun kehoon. Ja nautin siitä ihan helvetisti
Muistan skidinä kun näin Gandalfin vetävän piippua Taru sormusten herrassa ja mietin, että jonain päivänä mäkin osaan puhaltaa purjelaivoja savusta. Sitä en koskaan valitettavasti oppinut lukuisista yrityksistä huolimatta. Mut on siis kasvatettu tiukasti, meillä kotona ei ole koskaan tupakoitu ja kyseisen asian kamaluus on tehty mulle erittäin selväksi. Edelleenkään en koskaan tupakoi kun olen vanhempieni luona Raumalla tai ylipäätään heidän seurassaan. Kunnioitus niitä kahta kohtaan on sen verran suuri, että kestän ihan iisisti ilman tervaa keuhkoissani. Samalla hetkellä tosin kun bussi tulee takaisin Helsinkiin, mun käsi etsii repun pohjalta sen puoliksi tyhjän askin tyytyväisenä. 

Poltin röökiä ensimmäistä kertaa todella nuorena varastaessamme kaverini kanssa hänen vanhemmiltaan yhden tupakan ja jännityksissä keskellä metsää laitettiin se palamaan pitkällä sytkärillä, joilla yleensä takkoja sytytetään palamaan. Maistui ihan karseelta ja vannottiin, ettei kumpikaan koskaan polteta enää. Ei olla oltu tekemisissä vuosiin, mutta tietääkseni sekin mimmi polttaa edelleen. 

Joskus lukiossa mun satunnainen polttaminen lähti käsistä ja siitä tuli rakkaampi ystävä kuin olisin osannut kuvitella. Vietettiin kaikki mahdollinen aika kavereiden kanssa meidän koulun röökipaikalla ja sieltä mulla onkin eniten muistoja koko lukion ajalta. Jännittävää oli kun odotin kaupan nurkan takana kun frendit kävi ostamassa myös mulle röökiä. Ne oli myös alaikäisiä, mutta eivät näyttäneet ihan 13-vuotiaalta emolta kuten minä pinkin tukkani kanssa. Sen jälkeen Lämän vihreä kädessä elämä hymyili taas. 

Kuulin vähän aikaa sitten läppää muutamalta mun tutulta, että mä oon viimisimpiä ihmisiä kuka pystyisi lopettamaan tupakoinnin. Kuulema Nelli ja rööki tulee aina samassa lauseessa. Ultimate röökimuijan maine ei ole asia millä lähtisin ylpeilemään ja sen kuultuani olen jokaisen tupakan polttamisen yhteydessä miettinyt mikä siinä on, etten edes halua lopettaa. Miksi mä tapan itseäni? 
Mä siis oikeesti tykkään tupakoimisesta. Aidosti nautin meidän parisuhteen yhteisistä hetkistä. Ymmärrän tupakoinnin demonisoimisen ja ajatus savuttomasta maailmasta on todella hieno. Mun silmät kylläkin pyörii päässä joka kerta kun savuton ihminen aloittaa sen useasti kuullun saarnan. Asiat ei ole niin yksinkertaisia tupakoijan näkökulmasta. Tai oikeestaan on ne. Lopettaa vaan. Ei osta uutta askia. Tumppaa röökin. Sillä siitä pääsee, mut mitä jos ei halua?

Ei, en ole lopettamassa nyt. Tällä hetkellä tosin olen lähempänä sitä päätöstä kuin koskaan ennen. En millään tavalla ihaile tupakointia. Se on ällöttävää ja haisen jokaisen mielestä luultavasti ihan tuhkakupille. Syy miksi halusin kirjoittaa tästä aiheesta oli se, etten ole koskaan lukenut kenenkään bloggaajan tekstiä asiasta, vaikka ne fitnessmimmitkin sitä röökiä vetää. Uskokaa tai älkää. Ehkä tää on mun sellainen synninpäästö ja todiste siitä, että huonot tavat ne on kaikilla muillakin ruudun toisella puolella. Joka kerta kun saarnaan jostain eettisestä asiasta, mulle voi aina heittää röökikortin. Miksi? Koska olen epätäydellinen. 

Summa summarum: kuten me kaikki tiedämme - huonoista parisuhteista on vaikea päästää irti vaikka haluaisi. 

Hyvää viikonloppua tyypit! Jos sulla ja tupakalla on / on ollut parisuhde, kerro mulle siitä!

15 kommenttia

  1. Olipa virkistävän suora kirjoitus.

    En ole ikinä ymmärtänyt niitä jotka jaksavat saarnata tupakoiville ihmisille, pitävätkö ne ihmiset oikeasti toisia niin tyhminä? Nykypäivänä kun tietoa on mahdollista saada tuosta noin vain on vaikea uskoa ettei se joka tupakkaan tarttuu ei tietäisi mitä se aine tekee. Ja joo, onhan ne ihmiset jollain tasolla vähän tyhmiä, sinäkin, mutta kukapa ihan oikeasti olisi täydellinen. Sinulle se on tupakka, toiselle viina, kolmannelle kukka, neljännelle sokeri, viidennelle suola ja listaa voisi jatkaa loputtomiin.

    Itse totean että oma on elämänsä jos näen ihmisen tupakan kanssa, en näe järkeä yrittää pelastaa jokaista yksitellen. Mutta se kieltämättä itseä hiertää jos joku polttaa paikassa jossa et pääse itse sitä savua karkuun. Pysäkit aika hyvä esimerkki, sataa kaatamalla ja katoksen alla joukko ihmisiä joista yksi päättää pistää tupakaksi, niinä hetkinä myönnän että alkaa kummasti kiinnostaa se tupakointi. En myöskään voi ymmärtää niitä vanhempia jotka surutta vetävät röökiä autossa lasten kanssa, tai muutenkaan lasten läheisyydessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli hyvä kommentti ja komppaan sinua täysin! Olen itse ainakin tarkka siitä etten ikinä mene bussipysäkin katoksen alle vetelemään sitä röökiä, vaikka sataisi. Ei se ole silloin minun paikkani.

      Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Itse lopetin tupakoinnin 4 vuotta sitten! Ihan seinään. En vaan enää ostanut uutta askia röökiä. Pian sen jälkeen tulinkin raskaaksi ja en sitten luonnollisesti alkanut ikinä polttamaan uudestaan. Paitsi, että poltan nykyään ollessani kavereiden kanssa ulkona... Ja vaikka mun ei tee mieli selvinpäin polttaa kuin ihan satunnaisesti (en silti polta silloin), niin ikävöin silti tupakkaa ihan älyttömästi. Just niitä röökipaikan hetkiä. Sitä miten melkein missä vaan koulu, työ, kaveri porukassa siellä röökillä olevilla on jotain yhteistä ja ihan omat jutut. Voishan sinne mennä vaikkei polta, mutta ei se vaan oo sama juttu kuitenkaan.

    Tämä postaus oli hyvä! Ja pakko sanoa, että en oo edes kuvitellut, että poltat :D en tiedä miksi, en oo tullut ajatelleeksi, vaikka blogiasi luenkin epäsäännöllisen säännöllisesti :D

    Ihanaa joulua sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Haha, ihanaa ettei ole kuitenkaan ruudun toiselle puolelle välittynyt tää tuhkakupin haju! Ne röökit on kyllä aina ennen asukuvia tumpattu ja askit piilotettu :-D

      <3

      Poista
  3. Yks toinen pisimmässä suhteessa oleva täällä moi! Kuusi vuotta täällä takana ja tänä syksynä oon ensimmäistä kertaa yrittänyt lopettaa. Luin stumppaa tähän- kirjan ja lopetin. Sen jälkeen lopetin neljä kertaa, sitten tajusin etten vaan oo siinä lopettamisessa enää tarpeeksi mukana. Ärsyttävä syksy, jokainen poltettu tupakka melkein ärsytti, jokainen tupakoimaton päivä oli vielä kamalampaa. Nyt oon sulkenut joksikin aikaa lopettamisaikeet mielestä.

    Mutta motivaation laskuna tosiaan toimii, jos joku asiasta huomauttaa. En minäkään valista ihmisiä niiden jääkaapin sisällöstä ja muista paheista.

    Hyvää joulua sulle Nelli!

    VastaaPoista
  4. Mä oon alottanu tupakoinnin 13-vuotiaana ja nyt oon 22. Monta kertaa oon yrittäny lopettaa, mutta se lipsuu aina siinä kun antaa itelleen luvan polttaa yhen tupakan baarissa muiden polttaessa. Nyt oon ollu viikon ilman, välillä on tehny helvetin tiukka, varsinki jos joku on polttanu vieressä. Mut vielä oon pystyny välttämään. Vähän pelottaa tuleva uus vuos ja synttärit, saa nähä.

    VastaaPoista
  5. Siis mä samaistun niin paljon. Rakastan röökaamista. niit oienii hetkiä ku istuu ihan yksikseen parvekkeella tai kesken superkiireisen duunipäivän keittiön takaovella. Yks parhaimpia fiiliksiä mitä on. Tai uuteen ihmiseen tutustuessa voit tarjota savukkeen ja vetäytyä hetkeksi juttelemaan kahdestaan ilmaan mitään outoa fiilistä. Terapeutti, seuralainen, jäänmurtaja, unilääke ja aperatiivi. Nää asiat on vaa just niitä mistä ei sais puhua, quit the smoke shaming. Tiedän olevani ällöttävä mut tää on vaan liian hyvä pahe mulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Terapeutti, seuralainen, jäänmurtaja, unilääke ja aperatiivi."

      Jep!

      Poista
  6. Tätä mäkin yritän aina selittää ystävilleni, jotka valittavat tupakoinnistani. Harmittaa, kun ihmiset leimaavat tyhmäksi kun kuulevat jonkun tupakoivan, herra nikotiini vain ottaa valtaansa fiksummankin. Kaikilla meillä on paheita, eivätkä huonot tavat tee ihmisestä huonompaa. Olisi se hienoa jos pystyisi vain lopettamaan, mutta kun ei itse yhtään haluaisi, vaikka järki sanoisikin toista. Kiitos että toit vaijetun asian esille, olet ihana!

    VastaaPoista
  7. https://blogit.kaksplus.fi/meriannenmielessa/2017/09/25/tuomitsetko-sinakin-raskaana-olevan-tupakoitsijan/

    Olen polttanut, jopa raskaana. Kirjoitin siitä myös blogiin.

    Nyt jo yli 8kk savuttomana.

    Enkä todellakaan tuomitse. Ei sellainen saarnaaminen auttanut minuakaan.

    Ihanan suora ja pohdiskeleva kirjoitus! Juuri tällaista avoimuutta tarvitaan somemaailman kiiltokuvien tilalle. Kiitos sinulle siitä! ❤️

    Tsemppiä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella mielenkiintoinen postaus ja opetti minulle tosi paljon uusia juttuja! Kiitos sinulle siitä!

      Poista
  8. Kiitos kommenteista! Oon saanut niin paljon yksityisviestejä näiden lisäksi, että se vähän yllätti. Kiitos kiitos ja kiitos, jatketaan riippuvuuden pohdiskelua ja savutonta / savullista elämää!

    VastaaPoista

contact: nelli.kentta@hotmail.fi

© nelli kenttä. Design by FCD.