9/20/2017

IHAN PUHTAALTA PAPERILTA

Täällä mä nyt oon, aika pyyhityllä paperilla. En väitä, ettenkö olisi muka miettinyt blogia viimeisen kolmen kuukauden aikana, jolloin tänne en ole kirjoittanut. Oikeesti mietin sitä ja tätä kaikkea sometouhua tosi paljon. Päätin tossa heinäkuussa, että jossain vaiheessa syksyllä kun jaksan, tulen tänne kirjoittamaan pitkän yhteenvedon kaikesta, hyvästit blogimaailmalle ja poistan koko paskan. Kuitenkin pari viikkoa sitten mulle laittoi yksi lukija instagramissa pitkän viestin siitä, miten ikävä sillä on mun postauksia. Sen viestin johdosta mä tajusin, että niin on mullakin. 
Oon oikeestaan vasta viimeisen puolen vuoden aikana käsittänyt sen, että mua seuraa netissä ihan oikeita ihmisiä. Kuulostaa tosi typerältä, mut sillon kun ne seuraajamäärät näkee vain numeroina on aika hankala käsittää niiden olevan jotain eläviä olentoja ruudun toisella puolella. Sellaisia jotka puhuu toisilleen, tekee asioita ja tuntee ihmisiä. Sellaisia jotka kirjoittaa keskustelupalstalle sun olevan ruma kun olet lähikaupassa ilman meikkiä. Sellaisia jotka tulee baarin vessassa ilmoittamaan sulle, että olet tosi ärsyttävän olonen tyyppi. Mut myöskin sellaisia jotka kirjoittaa sulle pitkän viestin ihan vaan piristämään sun päivää, jotka tulee festareilla halaamaan ja jotka kertoo sulle Monkin sovituskoppien jonossa, että noi farkut varmaan sopis sulle tosi hyvin. 

Aika kummallista. Teitä siellä ruudun toisella puolella on kuitenkin aika hiton paljon, enkä mä tiedä ketä te olette tai millaisia te ootte. Tiedän vaan sen analytiikan ja datan mitä saan kävijöistä ja tykkääjistä, mut se ei paljoa kerro. Tapasin just kesällä tytön joka oli lukenut mun blogia niin pitkään, että muisti mun emoajat ja pakottavan tarpeen muokata kaikki kuvat keltaisiksi (sos). Mä en kuitenkaan tiennyt siitä mimmistä yhtään mitään. 
Oikeesti se syy miksi en ole edes ahdistuksissani uskaltanut kirjautua blogin tunnuksille sisään on myös se, että mun elämässä on tapahtunut kesän aikana tosi paljon kaikkea. Ihan järjettömästi siistejä juttuja ja sitten tietty vastapainoksi niitä vähemmän siistejä juttuja. Mun elämäntilanne on muuttunut täysin, eikä kaikki asiat ole menneet ihan niin kuin mä itse suunnittelin. Mulla on siis aina ollut tosi vaikeaa hyväksyä sitä faktaa, ettei kaikki aina mene kuten päässäni olen ajatellut niiden menevän. Oli kyse sitten positiivisista tai negatiivisista asioista. 

Mä kuitenkin kirjoitan varmasti pian tänne siitä, että mä nykyään opiskelen ammattikorkeassa (jep????) ja teen työkseni kaikkia sellaisia juttuja mitä en oikeen vielä edes itse ymmärrä. Ajattelin vain tulla nyt avaamaan blogin takasin. Mut siis summa summarum: oon vaan vähän kyseenalaistanut itseäni ja sitä mitä tällä hetkellä haluan tehdä. Kaikki siis oikeesti ihan hyvin, toivottavasti myös teillä on!

Ps. Mulla on uus kamera minkä ostin videoiden kuvaamiseen, eli niitä myös on tulossa ja pian! 

8 kommenttia

contact: nelli.kentta@hotmail.fi

© nelli kenttä. Design by FCD.