8/09/2016

NELJÄ VUOTTA HELSINGISSÄ

Puhuinkin tässä (klik) postauksessa Deseniolta saamistani sisustustauluista joista vielä yksi puuttui niissä kuvissa. Viikko sitten se saapui seinälleni ja nousi ehdottomaksi suosikikseni. Kyseessä on siis mustavalkoinen Helsingin kartta jossa on tosi simppeli ja minimalistinen ilme. Toi sopii mun sängyn yläpuolelle ihan täydellisesti ja joka kerta kun mun makuuhuoneeseen astun pysähdyn hetkeksi ihastelemaan ton taulun kauneutta. En tiedä kyllä tykkäänkö tosta taulusta enemmän kuitenkaan kuin noista lakanoista. Oon siis fiilistellyt Tom Of Finlandia jostain 14-vuotiaasta asti ja Touko Laaksonen on ehdottomasti yksi mun lempitaiteilijoista. Itkin melkein onnesta sillon kun noista lakanoista tuli ekat kuvat julki. Noi kuitenkin on kombona mun tämän hetken suosikkinäky ja tekevät kodista kodin.


Mulla tulee viikon päästä tasan 4 vuotta Helsingissä asumista täyteen. Jos joku olisi neljä vuotta sitten kertonut mulle missä pisteessä elämäni kanssa olen nyt ja mitä tässä välissä on tapahtunut, olisin ehkä miettinyt muuttamista kahdesti. Ei siis sillä, että katuisin sitä tai se olisi jotenkin huono ratkaisu silloin ollut. Pidän edelleen Helsinkiin muuttamista ja taidelukioon menemistä elämäni fiksuimpana valintana. Kuitenkin juuri 16-vuotta täyttäneenä mä kuvittelin olevani niin aikuinen ja täysin valmis muuttamaan yli 200km päähän kotoa. Enhän mä osannut edes tehdä muuta ruokaa kuin keittää nuudeleita. Yleensä niistäkin tuli epäkypsiä.

Mä oon ehtinyt asumaan viidessä eri asunnossa mitä kummallisimpien asumiskombojen kanssa, päässyt ylioppilaaksi lukematta ja silti hyvillä arvosanoilla, tehnyt helvetisti duunia ja samalla ehtinyt kuitenkin bailaamaan varmaan kymmenen ihmisen edestä. Yksi rakastuminen, kaksi kertaa burn out, tuhat itkua ja miljoona naurua. Oon saanut imettyä ympärilläni olevilta ihmisiltä niin paljon energiaa, inspiraatiota ja viisautta, etten voi sitä koskaan sanoiksi pukea. Oon saanut muodostettua tosi vahvan tukiverkoston Helsinkiin ja samalla musta tuntuu, etten ole koskaan ollut näin läheinen omien vanhempieni kanssa kuin tällä hetkellä. Välillä on tullut romahdettua psykiatrin lattialle itkemään ja välillä oon heittänyt tavaroita ulos ikkunasta mutta hei, tässä sitä ollaan edelleen. Kaikesta kyllä selviää. Pitää olla kuten torakka ja pysyä hengissä vaikka pää lähtisikin välillä irti. 

2 kommenttia:

  1. Noi lakanat on kyllä niin mageet! Mulla on deseniolta vastaavanlainen taulu mutta Tampere versiona ja se on kans mun ihan lemppari. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on! Muhun kans jotenki iskee noi karttataulut ihan täysiä ja siks haluaisinkin koko kotini niillä täyttää hahaha.

      Poista

finnish & english only
contact: nelli.kentta@hotmail.fi