7/10/2016

PARI SANAA KIRJOISTA // METSÄN POIKA TAHDON OLLA

Jos mun pitäisi valita Aleksis Kiven runoista omat suosikkini, ne olisivat ehdottomasti Metsämiehen laulu, josta osa tämänkin postauksen otsikosta tulee sekä Oravan laulu. Seitsemän veljestä ei ole ikinä kuulunut mun suosikkeihin millään tasolla, mutta sen lukeminen on ollut mulle jotenkin sellainen itsestäänselvyys monellakin eri tavalla. Jotenkin suomalaisen kirjallisuuden klassikot on mulle aika nihkeitä luettavia, vaikka suurimman osan olen kahlannut väkisin läpi. Mulla on itseasiassa tosi paljon kirjoja jotka olen itseni pakottanut lukemaan ihan vain sen takia, että olen pitänyt niiden lukemista jollain tavalla tärkeänä. Viimeisen vuoden oon enemmän tai vähemmän tutustunut venäläiseen klassikkokirjallisuuteen ja Tolstoi on mennyt kyllä huomattavasti paremmin alas kuin Linna tai Waltari.



Tällä hetkellä mulla on meneillään Liza Marklundin ja Lotta Snickaren Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan ja se on vaikuttanut jo nyt yhdeltä parhaimmalta kirjalta jota olen hetkeen lukenut. Kyseinen kirja siis käsittelee miesten ja naisten välistä epätasa-arvoa siitä hetkestä asti kun tänne maailmaan me synnytään ja miten meidän kasvatuksemme vaikuttaa rooleihin mitä otamme aikuisena työelämässä. Tutkimukset siitä, että tytöistä kasvatetaan kilttejä, passiivisia ja avuliaita kun taas poikia rohkaistaan olemaan aktiivisia, äänekkäitä ja vaativia ovat ihan järjettömän mielenkiintoisia omasta mielestäni. Varsinkin siksi, että itse lapsena ollessani kaikkea muuta kuin sitä mitä opettajieni mielestä tyttöjen olisi pitänyt koulussa olla jouduin aika paljon hankaluuksiin sen johdosta. Isot kirjasuositukset siis tälle opukselle, kannattaa lukea!

Mun lukeminen on nykyään jotenkin ihan järjettömän huonoa. Vilkuilen aina kännykkää, mietin samalla kaikkea turhaa ja tuntuu, ettei keskittyminen riitä enää mihinkään. Mulla on ollut kyllä tosi isoja ongelmia keskittymisen kanssa ihan pienestä lähtien, mutta kirjat ja lukeminen ylipäätään ovat olleet mulle hyvänä apuna siihen. Jostain syystä tuntuu, ettei edes se auta nykyään, mikä huolestuttaa mua jotenkin suunnattomasti. Lukeminen on mulle niin rakas harrastus, että sen väheneminen elämästä tuntuu pahalta. Onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa? Onko sosiaalinen media, teknologia ja muut kumppanit tehneet mun keskittymiskyvystä vieläkin huonomman? Onks se mun oma vika kuitenkin? Miks mä en tykkää Tuntemattomasta sotilaasta tai Sinuhe Egyptiläisestä? Onko ihminen koskaan muka käynyt kuussa?

Näihin kysymyksiin ja tunnelmiin. Viettäkää rentouttava sunnuntai ja lukekaa vaikka kirja. 

Ps. Linkkasin tohon Olavi Uusivirran version Metsämiehen laulusta. Sibelius sävelsi sen joskus ja se versio on ollut aina vähän liian mahtipontinen mun makuuni, mutta Olavi Uusivirran versiosta diggaan ihan järjettömästi. Onhan se Olavi aika ihana muutenkin. 

6 kommenttia:

  1. Et oo tuon keskittymiskyvyttömyyden kanssa yksin. Myös mulla on ollut jo pidemmän aikaa hankalaa keskittyä juurikin lukemiseen, mistä olen itsekin pitänyt jo lapsesta lähtien, mutta nykyisin ei tule sitä tehtyä juuri ollenkaan ihan jo siitä syystä kun ei jaksa (keskittyä) ja se siinä ohessa syö motivaatiota edes yrittää. Samalla tää ongelma vaikuttaa myös jonkin verran mun koulunkäyntiin; tentteihin valmistautumiseen.
    Toisaalta oon tänä päivänä myös ehkä hieman liian nirso valikoiman suhteen. Jaksan lukea oikeastaan vain sellasista aiheista jotka mua oikeesti kiinnostaa ja nekin keskittyy lähinnä musiikkiin, mielenterveysongelmiin tai ihmissuhteisiin. Sekin, että tuntuu etten löydä ikinä kirjastosta aikuisten osastolta mitään sellaista jonka jaksaisi lukea kokonaan vaikka mua sinällään kiinnostaisikin, sen sijaan roikun vieläkin nuorten puolella (oon 20v), josta sitten olenkin kahlannut melko monen läpi jo aiemmin joskus yläaste ikäisenä.
    Mut toisaalta part2: ehkä se on sitäkin, että on vaan kasvanut ulos harrastuksestaan. Mulle toinen tärkeä asia läpi lapsuus ja nuoruusvuosien on ollut kirjoittaminen, minkä "jättäminen taakseen" on harmittanut mua enemmänkin. Mut oon alkanu ajattelee vähitellen että ei sitä pakottamaankaan itteään voi, tulee kun on tullakseen, jos on. Ja kyl mä uskon että jonain päivänä vielä kirjoitan sekä ehkä luenkin ahkerammin, se vaan vaatii oman aikansa ja fiiliksensä. Ainakaan omalla kohdallani en usko että teknologia olisi syönyt keskittymiskykyäni esim juurikin kirjoittamisen tai lukemisen suhteen, uskon että mulla ne johtuu ihan muista, henkilökohtaisista syistä.

    Tsemppii sulle, oot kyl mahti tyyppi :-)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on aika sama juttu ton nirsouden suhteen. Oon teininä lukenut suurimman osan rock-elämäkerroista ja enää ei jaksaisi sahata niitä uudelleen ja uudelleen. Tuntuu, etten jaksa edes enää valita kirjastosta mukaani kuin sellaisia kirjoja joiden statusta pidän sellaisena et ne on yksinkertaisesti pakko lukea. Semmosii klassikoita jotka on yleissivistykseen jotenkin omasta mielestäni kuuluvia. Mulla on myös tosi sama juttu sen kanssa, että roikun paljon edelleen siellä nuorten puolella vaikka oonkin saman ikäinen kuin sinä. Ja tosiaan sahaan niitä samoja kirjoja mitä silloin yläaste ikäisenä on lukenut.

      Part 2 on käynyt munkin mielessä ja se pelottaakin mua jotenkin suuresti. Lukeminen on kuitenkin mun pitkäaikaisin harrastus ja varmaan taidehörhöilyn oheella ehdottomasti rakkain niistä. Toivottavasti jonain päivänä minä ja myös sinä löydetään taas se inspiraatio lukemiseen ja kirjoittamiseen. Nyt oon itse aktivoinut kirjoittamista blogin avulla, mutta runojen kanssa en oo pähkäillyt kunnolla vuosiin.

      Tsemppiä myös sulle ja kiitos ihanan pitkästä kommentista! <3

      Poista

finnish & english only
contact: nelli.kentta@hotmail.fi