2/13/2016

YKSI IHANA KÄMPPÄ JA YKSI ÖINEN POHDINTA AVOKADOISTA


Tässä kaksi kuvaa mun huoneesta. Ennustan tästä kodista tulevan valmiina parhainta mitä olen koskaan nähnyt. Toivottavasti ainakin. Keittiön pöytä ja miljoona muuta hassua asiaa vieläkin hankkimatta, mutta niiden aika koittaa ehkä seuraavien palkkapäivien aikana. Jos ostaisin kaupasta verkkopussissa olevia avokadoja enkä niitä yksittäisiä, mulla olisi varmaan jo nyt rahat siihen hemmetin pöytään jonka ääressä kuulema ihmisen pitää syödä. 

Mutta kun mä en halua ostaa siinä verkkopussissa olevia avokadoja. En ikinä ole osannut selvittää sitä mysteeriä miten kauan niitä kuuluu kypsyttää, että ne olisivat juuri täydellisiä syömiseen. Aina puolet niistä saatanan kalliista ja saatanan trendikkäistä hedelmistä on huonoja kuitenkin. Vähän niinku ihmiset. Ne näyttää sen verkon läpi juuri oikeilta sulle, mutta lähemmällä katsomisella tajuatkin vain sen olevan täyttä kusetusta ja käsissäsi onkin jotain täysin mätää. Se yksilö jota katsoit verkon läpi olikin sellainen joka sai sut hetkeksi tuntemaan onnea jonkun asian saamisesta vihdoin, mutta ei antanutkaan niin paljon kuin sinä annoit sille. Jälkelle jäät pelkästään sinä. Rahattomana, nälkäisenä ja kiukkuisena. Yleensä bonuksena tulee vielä muutama kyynel ja James Blunt. 

Niin mulle kävi. Varmaan jollekkin muullekkin.

Puhun siis edelleen avokadoista, enkä esimerkiksi vaikka henkilökohtaisesta ihmissuhde-elämästäni. Tykkään avokadoista edelleen kaikkien mun virheostoksienkin jälkeen, mutta nykyään olen huomattavasti tarkempi niiden valinnassa. Niin tarkka, että tutkin hedelmäosastolla jokaisen korissa olevan yksilön ja valitsen vain parhaat omaan koriini. Niin sen kuuluukin mennä. Jokaisesta kokemuksesta pitää oppia jotain ja minä opin jotain hyvin merkittävää niistä verkkopusseista ja sinusta