10/26/2015

IHANAT JA KAMALAT IHOKARVAT

Tämä ei varmaan ole kaikkein mediaseksikkäin aihe kirjoittaa, mutta muistan todella elävästi keskustelun jonka kuulin yläasteella ollessani eräiden poikien suusta. Se meni jotenkin näin: "Pillu on vähän ku pihvi. Jos siinä on karva, se on pilalla." "Joo joo todellaki!" Nyt jälkeenpäin naurattaa suunnattomasti kyseinen analysointi asiasta, joista pojilla ei varmaan ollut  vielä edes mitään näköhavaintoa todellisessa elämässä, mutta silloin se pisti miettimään sitä lausetta aika pitkäksikin aikaa. Niin pitkäksi aikaa, että nyt useita vuosia myöhemmin haluan siitä kirjoittaa. Muistan myös koulussa kun tytöillä alkoi kasvaa käsiin karvat ja niitä pidettiin ihan uskomattoman noloina ja huomauteltiin toisille miten jollain oli pidemmät käsikarvat kuin jollain toisella. Itse olen siinä mielessä keskiverto suomalainen, että ihokarvani ovat hentoja ja vaaleita. Ne jotka eivät olleet tyypillisiä suomalaisia saivat kuulla omistavansa kebabmiesten kädet ja paljon naureskelua peräänsä. Yksi maailman luonnollisimmista asioista tuntui silloin aivan uskomattoman nololta.  

Tiedättekö ne kaikki naisten karvanpoistoon liittyvät mainokset? Ne missä joku malli sivelee höylällä jo valmiiksi sheivattua jalkaansa? Kyseinen mainostyyppi aiheuttaa ainakin itsessäni suurta huvittuneisuutta, sillä luulisi jalkakarvojen olevan niin yleinen asia, että niitä voisi televisiossa näyttää. No mutta ei vaan voi. Kyseessä on ilmeisesti suunnaton ja erittäin yksityinen salaisuus. Onko joku joskus päättänyt, että säärikarvojen pitää olla salaisuus? Miten minä olen kasvanut ymmärtämään sen saman asian, vaikka olen melko varma, ettei kukaan ole minulle koskaan opettanut säärikarvojen olevan piiloteltava asia? Voidaanko tästä kaikesta muka syyttää mediaa?


Yhtenä päivänä nauraessani sille, miten olin keskittymishäiriössäni unohtanut näköjään taas sheivata suihkussa toisen kainaloni kokonaan, aloin miettimään miten ja miksi minä olen kasvanut käsittämään esimerkiksi kainalokarvat naisilla jotenkin uskomattoman likaisina ja epämiellyttävänä.  Kuka minulle on niin opettanut ja missä välissä? Siinä katsoessani vuorotellen sileää kainaloani ja vähemmän sileää kainaloani en huomannut niiden puhtaudessa mitään eroa. Ihan samanlaisilta ne näyttivät silmissäni. Miksi minun pitää olla karvaton, että olisin naisellinen? Miksi miesten pitää olla karvaisia, että he ovat miehisiä? Ketä edes kiinnostaa jonkun toisen ihokarvat niin paljoa? Miksi se on niin mielivaltaista mihin vedetään raja mitkä karvat nyt ovat ällöttäviä ja mitkä eivät? Miksi säärissäni kasvavat karvat ovat eri asia kuin kasvoissani kasvavat kulmakarvat?


Kävin kerran keskustelun erään tuttuni kanssa tästä kaikesta. Hän oli kovasti sitä mieltä, ettei oikeestaan kukaan mies edes pidä naisista jotka eivät sheivaa. Totesin tähän, että jos joku ihminen on noin ehdoton kyseisen asian suhteen ja kuvittelee omaavansa jotain päätösvaltaa toisen ihmisen kehossa kasvaviin karvoihin, minäkään en luultavasti pitäisi hänestä. Tuttuni sanoi, että kyllä kaikilla ihmisillä on oikeus omaan mielipiteeseensä ja minä jäin miettimään sitä, miksi hän koki jotain suunnatonta tarvetta miellyttää jotain toista ihmistä kehonsa karvojen suhteen. Ymmärrän toki siis sen, että ihmisillä on tietenkin jotain ulkonäöllisiä mieltymyksiä toisiin ihmisiin. Eikä todellakaan sillä, ettenkö ymmärtäisi syytä miksi moni haluaa sheivata ihokarvansa pois. Esimerkiksi sileät ja juuri rasvatut jalat tuntuvat ihanilta ja niin hyvältä, että tekee suihkun jälkeen mieli vain silitellä niitä itsekkin. En todellakaan ole sitä vastaan, enkä todellakaan ole myöskään ihmisten päätöstä olla sheivaamatta vastaan. Sitä vastaan minä olen, että joku yrittää rajoittaa toisen oikeutta päättää omasta kehostaan ja siitä, onko siinä ihokarvoja vai ei.

Tämä ei siis ollut todellakaan mikään julistus siitä, miten kaikki miehet ovat sikoja ja elämäni yhtä helvettiä näiden yhteiskunnallisten normien kanssa, vaan tämä oli lähinnä utelias keskustelunavaus siitä, mitä mieltä muut ovat tästä kaikesta ja kysymys siitä, miksi ihokarvat aiheuttavat ihmisissä niin suurta hysteriaa. On kiva kirjoittaa joskus jostain muustakin kuin päivän räteistä ja bataattiranskalaisten syömisestä. Kertokaa mulle tarinoita ihokarvoista.  

Minä sheivaan jos haluan sheivata ja minä en sheivaa jos en halua sheivata. Kenelläkään ei ole mitään oikeutta häpäistä minua siitä asiasta. Sama pätee teihin kaikkiin muihinkin. 

Ihokarvat eivät vähennä, lisää tai tee yhtään mitään minun tai kenenkään muunkaan naiseudelle.

Ihanaa viikkoa toverit!!!

36 kommenttia:

  1. Pohdin eilen, että jos bloggaisin haluaisin kirjottaa juuri tästä aiheesta. Onnistuit pukemaan ajatukseni todella hyvin sanoiksi ja nää siun tekstit piristää aina päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihanaa, että nappas! Kiitos paljon!

      Poista
  2. En yhtää tiiä mistä tää on tullu mut oon kauheen ahdistunu omista "ei-naisellisista"-karvoista eli kainaloissa ja säärissä. En todellakaa ymmärrä miten joku noin pieni ja mitätön asia voi aiheuttaa mulle niin pahoja ahdistuskohtauksia, jos ei kainalot ja sääret oo täysin karvattomat. Tykkään sun tavasta ilmaista toi oma mielipitees tolleen, ettei niillä karvoilla oikeesti oo yhtää mitää väliä. Jos nyt tää ahdistus alkaiski vaikka lieventymää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sun ahdistus alkais lieventymään!

      Poista
  3. Samoilla linjoilla ollaan! Olin yks niistä joilla oli kebabmiesten käsikarvat. Kaikkea on kuultu : "Tuollaisia en halua löytää quattro stagionistani!" ja "Miksi et sheivaa noita pois!!" Tietenkin sitten varmaan kutosluokalla ne piti saada tarkasti pois. Myöhemmin huomasi, että mitä väliä, maailman luonnollisin asia.

    En ymmärrä mistä tämä on edes saanut alkunsa. Miksei sitten esim. kulmakarvoja nähdä likaisina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuullostaa tosi tutuilta jutuilta, vaikka en itse olekkaan saanut siitä osaani vaaleiden ihokarvojeni takia. Kiitos sun kommentista!

      Poista
  4. apua en oo aikoihin lukenut mitään aiheesta ja tää on ainakin itelle ollut aina tosi ahdistava aihe, mutta sinä kirjotit tästä tosi voimaannuttavasti joten kiitos tästä ihana!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi ja ihanaa, että nappasi!!!

      Poista
  5. En aina sheivaa jalkojeni karvoja. Ihan tarkoituksellisesti. Kaikki lähti siitä, kun halusin kokeilla ensin pari viikkoa ja sitten kuukauden. :-D Ketään ei ole karvat haitanneet. Se on kaikki ollut ennen mun omassa päässä. Ei se ollutkaan niin iso juttu. Itsestään varma ja fiksu mieskään ei niin luonnollista asiaa kavahda, vai mitä :)

    VastaaPoista
  6. i feel u! musta tuntuu, että mä ite vaan koko ajan oon laiskempi ja laiskempi sheivaamaan... ei vaan jaksa kiinnostaa! eikä ole poikaystävä, kaverit tai kukaan perheenjäsenkään kommentoinut mitenkään, jos on kulunut kainaloiden sheivaamisesta jokunen tovi ja päällä on paita, josta kyseiset karvat näkyvät. lähinnä vaan itteä välillä naurattaa, että ohoh kylläpäs nää on taas päässyt kasvamaan :D mut mut siis joo, ihan ihmeellistä, miten niinkin luonnollinen asia, kuin karvat, voi olla niin iso juttu. siis meillä kaikilla on karvoja?? apua?? ei tässä viestissä nyt oikein ollut päätä eikä häntää, mutta niin kivaa, että kirjotit asiasta. karvat on vähän jotenkin tabu, joten on ihan huippua, että ihmiset on alkaneet tästäkin asiasta avoimesti puhumaan!

    VastaaPoista
  7. Tosi hyvä teksti! Samoja asioita oon itsekin viime aikoina pohtinut.

    Täytyy vielä lisätä, että vaikutat jotenkin kiehtovalta persoonalta! Sun tekstejä on tosi kiva lukea. :) Jatka samaan malliin. 8-)

    VastaaPoista
  8. naurattaa, kuinka hyvään saumaan luin tämän postauksen, koska aiemmin tänään kumppanini naureskeli kuinka mun pikimustat ja terävät jalkakarvat ovat kasvaneet ja ovat pian kuin hänen jalkakarvansa :D ei vaan vitsillä hän tämän sanoi. ei häntä haittaa, vaikka en ikinä sheivaisi jalkojani, mutta silti laittoi ajattelemaan niitä yläaste aikoja kuinka raajat piti olla aina karvattomat. itse kun olen kalpea kuin lakana ympäri vuoden ja karvat kasvavat paksuina ja mustina, ne todella näkyvät kauas, joten kesäisin pidän huolta säärieni siloisuudesta, koska mulle (raajojen) karvattomuus on henk.koht. tärkeä ulkonäköseikka, vaikka ei mua kiinnosta yhtään sheivaako muut vai ei. näin talvella en kuitenkaan jaksa enää rasittaa ihoa jatkuvalla sheivamisella, joten jos jotain oksettaa mun pizzanpyörittäjän kädet, niin siinäs oksettaa. 2015 vuonna maailma on täynnä niin erilaisia ihmisiä trendisuuntauksineen, joten en yhtään yllättyisi, jos pian karvojen kasvatus olisi iso maailmanlaajuinen muoti-ilmiö :D kaikki saa näyttää miltä haluaa ja missä kokee olonsa hyväksi, mutta kenenkään ei pitäisi kokea haukkumista niinkin turhan asian kuin ihokarvojen vuoksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Kiitos kommentistasi!! <3

      Poista
  9. Samoja asioita on pyörinyt pitkään omassakin päässäni.
    Ihailen kuinka sä saat aina asiasi niin iskevästi esille!

    VastaaPoista
  10. Niin hyvin kirjoitettu, voin samaistua näihin ajatuksiisi. Hyvä että otat esille tällaisia aiheita ja kirjoitat niistä tälleen voimaannuttavasti ja rohkean suorapuheisesti!

    Mulla on aina ollut tosi tuuheat, joskin hyvin vaaleat karvat käsissäni ja jaloissani. En oo oikein koskaan tajunnut, mikä karvoissa ylipäätään on niin paheksuttavaa ja piiloteltavaa, että niitä pitäisi poistaa, vaikka sitä on kyllä välillä ehdoteltu lähipiiristä. Säärikarvani saatan kyllä sheivata, jos olen laittamassa johonkin juhliin hameen/mekon, mutta arkena ne saa huoletta kasvaa. Muutamilta ystäviltä olen kyllä kuullut olevani ällöttävä, kun en höylää säärikarvojani.

    Kainalot sen sijaan olen höylännyt yleensä aika säännöllisesti. Ongelmana on kuitenkin ollut mun herkkä iho, ja nyt kesällä kainaloiden iho menikin niin pahaan kuntoon, että päätin jättää höyläämättä. Iho parani, eikä ne kainalokarvat kyllä haitannu mua lopulta mitenkään, lähinnä alkoi huvittaa miten oon jaksanut poistaa niitä miltei päivittäin :D Poikaystävä ei koko asiaa edes tajunnut ennen kuin siitä mainitsin, ja ainoa kommentti oli, että mun karvojen kunto on oma asiani, ja siinä oon täysin samaa mieltä.

    Oon sitä mieltä että karvoja saa poistaa niin kauan kun se tuntuu itsestä hyvältä ja vaivan arvoiselta. Jos taas se tuntuu inhottavalta ja vaikka iho ärtyy, kuten mulla, tai jotakin vastaavaa, tai ei muuten asia kiinnosta, niin tosiaan ei karvaisuus kyllä kenenkään naisellisuutta tai arvokkuutta vähennä, eikä karvat tee ketään automaattisesti likaiseksi, hygieniasta huolehtiminenhan on kokonaan eri asia. Ja toisten karvoista huomautteleminen on kyllä niin typerää, oli kyse sitten kulmakarvoista tai säärikarvoista tai mistä vaan. Vaikka nyky-yhteiskunnan ihannenainen onkin sileä ja pehmeäihoinen, niin kyllä karvoitus on ihan jokasen oma asia, kuten kirjotitkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voisi olla sun kanssa enempää samoilla linjoilla!

      Poista
  11. Itse naisena kun seurustelen toisen naisen kanssa, oon ihan helvetin onnellinen ettei tarvitse pelätä mitään "karvatuomintaa". Mulla on just aika tummat karvat suomalaiseksi, ja itse asiassa naureskellaan yhdessä hyväntahtoisesti mun jalkakarvoille... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahahah me tehdään tota samaa aina mun kämppiksen Hannan kanssa. Vertaillaan meidän jalkakarvojen kasvunopeuksia...:D Ki

      Poista
  12. ihana nelli. mulla on tällaset perussuomalaisesta poikkeevat karvat, tummia, helvetin paksuja ja pitkiä. kyllä, häpeän niitä. ei pitäisi mutta häpeänpä silti. kiitos kun kirjoitit aiheesta.

    VastaaPoista
  13. Hei kiitos kaikille ihan uskomattoman paljon kommenteista, kehuista ja omista tarinoistanne. Kertokaa mulle niitä lisää! Ihanaa, että onnistuin kirjoittamaan jotain samaistuttavaa tekstiä teille!!! Mulla on maailman parhaat lukijat.

    VastaaPoista
  14. uuuu ihana sinä ja hyvin muotoiltu! huomaan sussa jotenkin kehitystä kirjoittajana tän tekstin myötä. you go girl! must tuntuu et käytän tätä samaa kannustuslausetta aina sun postauksissa.

    VastaaPoista
  15. Mulla ei oo oikein koskaan ollut mitään ihmeellisempiä paineita ajella karvoja. Se ehkä heijastuu asenteeseeni karvoja kohtaan joka on aika pitkälti sama kuin sulla - kukin tehköön omille karvoilleen mitä itse haluaa. Ei oo koskaan häirinnyt muiden ihokarvat eikä toivottavasti tuu koskaan häiritsemäänkään.
    Itse ihokarvojen ajelu on mun mielestä ihan täyttä tuskaa. Kuka nyt oikeasti jaksaisi vaikkapa joka viikko laittaa aikaansa siihen, että tarkasti vetää jokaisen karvan ihostaan pois epilaattorilla/vahaliuskilla/höylällä/jollain muulla maailmanlopun vehkeellä vain huomatakseen, että kyllähän ne sieltä takaisin kasvaa jossain vaiheessa? Uaaah.
    Tää kirjoitus oli muuten tosi hyvä. Vaikka monen blogin seuraaminen onkin jäänyt, niin sun blogi tulee avattua välilähteen aina vaan uudestaan.

    VastaaPoista
  16. Moikka! Ootko harkinnu pitäväs mitään blogikirppistä yms.?? Nimittäin täällä ois yks innokas ostaja :D

    VastaaPoista
  17. Itse en tee tuttavuutta sheiverin kanssa ollenkaan. Oon kelaillu asiaa siten, että jos ne karvat sinne kainaloon kasvavat, niin siten sen kuuluukin olla. Mitä luonnollisemmassa tilassa oleilen, niin sitä kotoisemmaksi tunnen itseni. Ja jos miestenkään ei tarvitse ajaa sääri tai- kainalokarvojaan koskaan, niin miksi mein mimmien pitäisi. Ja sitä paitsi on ihanaa, kun pitkät säärikarvat värisevät kesätuulessa!

    VastaaPoista
  18. niin asiasta kirjoitat, luulisin että aikamonen naisen pitäis tämä lukea, jotka ovat karvoistaan epävarmoja. :D

    VastaaPoista
  19. Muistan kun exäni kehotti mua joskus sheivaamaan käsikarvani 8) Siitä tuli aika paska fiilis, ja typeränä menin vielä tekemään niin...Nykyseltä ei onneks kuulu tollasia typeriä heittoja ja jos kuuluis, niin sais kyllä ympäri korvia :D Sheivaaminen, ja oikeestaan kaikki muutkin ulkonäköön liittyvät asiat, on sellanen juttu mitä mä teen jos itse niin haluan, ja mun mielestä kenelläkään ei ole oikeutta rupee saneleen toiselle miltä sen pitäis näyttää! Keskittyköön kaikki omiin karvoihinsa :)

    VastaaPoista
  20. Tosi hyvä postaus, niinkuin monet jo täällä kerkesivätkin sanoa!
    Iha näi asiasta kukkaruukkuun, voitko joskus tehä postauksen sun hiuksista (miten laitat niitä yms.)?

    VastaaPoista
  21. Ihana teksti! Tätä itsekin mietin paljon ja suoraan sanottuna vituttaa tämä siloteltu malli naisista :D Hyvä että joku otti asian esille, tästä pitäisi puhua enemmän.

    VastaaPoista
  22. Tuttusi ei ollut tavannut minun miestäni. Tämä näet tykkää, erityisesti kun annan kainalokarvojen kasvaa vähän pidemmiksi, ja saankin aina vähän neuvotella kun haluan trimmata niitä! :D Eikä miestäni häiritse muutkaan karvat, hänen mielestään näet aikuisella naisella pitääkin olla aikuisen naisen vartalo ja karvat.

    Kiitos tästä kirjoituksesta!

    VastaaPoista

finnish & english only
contact: nelli.kentta@hotmail.fi