10/30/2015

TOFUKOSTAJAN SILMUPALUU

Tehtiin Hannan kanssa yhtenä päivänä yhdessä ruokaa ja päätettiin jakaa kyseinen resepti myös teille.  Hanna tekee aina ihan järjettömän hyvää ruokaa (myös järjettömän tulista ruokaa..) ja oon siitä vähän hyvällä tapaa kateellinen ikuisesti. Multa itseltäni puuttuu melkein kokonaan se oma-aloitteisuus uusien reseptien kokeilemiseen ja siksi syönkin aina niitä samoja ruokia, mutta ehkä tässä jossain vaiheessa pääsen yli siitäkin. Oon yrittänyt muutaman viikon ottaa itseäni niskasta kiinni ja osallistua Jalotofun ja Silmusalaatin heittämään haasteeseen ja kuten mun tapana on, teen sen viimeisenä päivänä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, right? 

Mulle tuli tosiaan kutsu Jalotofun ja Silmusalaatin blogihaasteeseen, jossa ideana oli luoda joku kasvisruokaresepti kyseisten lafkojen tuotteita käyttäen. Tää tuli vallan loistavaan aikaan nyt kun olen muutenkin jakanut kasvisruokajuttuja blogin puolella. Ei keksitty tälle safkalle mitään muuta nimeä kuin Tofukostajan silmupaluu, joten sen nimi olkoon se. Tässä se tulee: 


Tarvitset tähän: 

Tofua / Sipulia / Nuudeleita / Soijakastiketta / Limeä / Valkosipulinkynsiä / Porkkanoita / Silmusalaatin silmuja / Kaalia / Parsakaalia / Epämääräistä chilitahnaa / Tomaattimurskaa / Omenaviinietikkaa / Oliiviöljyä

(Kaikkea oman maun mukaan ja hyvän fiiliksen pohjalta) 

 
Meidän työnjakoon kuuluu aina se, että Hanna sanoo mitä mun pitää tehdä ja mä yritän epätoivoisesti selviytyä näistä tehtävistä. Aloitettiin pilkkomalla sipuli, kuorimalla porkkanat ja päätymällä kolmeen valkosipulinkynteen. Porkkanoiden kuoriminen on muuten ihan mielettömän kivaa touhua, enkä edes vitsaile tätä kirjoittaessani. Pilkoin porkkanat aika reiluiksi suikaleiksi. Oikeastaan tässä vaiheessa voi vaan pilkkoa kaiken mahdollisen reseptissä olevan minkä kuvittelee joutuvan jossain vaiheessa pilkotuksi. Kuivatetaan myös jossain tässä välissä tofua talouspaperilla, jotta siitä on helpompi leikata kuutioita, eikä se murene palasiksi. 


Tofun vähän kuivuttua kuutioitiin se ja heitettiin kuutiot pannulle paistumaan öljyn kanssa. Mä sain kunniatehtävän vahtia, ettei tofu pala pannuun kiinni ja onnistuin siinä loistavasti. Viereisellä levyllä keitettiin nuudeleita ja tofujen paistettua vaihdettiin niiden paikkaa sipuleiden kanssa. Sipuleiden seuraksi pannulle paistumaan menee ensin parsakaali ja niitä seuraa valkosipuli ja nuudelit. 


Tässä välissä tehtiin tomaatti-chilikastike, johon laitettiin puoli desiä soijakastiketta, ( Hanna käski mun laittaa vain 1/3 dl, mutta mulla vähän lipsahti..) muutama ruokalusikallinen etikkaa, hitunen chilitahnaa, enemmän tomaattimurskaa ja puolikkaan limen mehu. Mulla ei ole mitään käryä oikeista mittasuhteista, mutta ehkä sekin riippuu enemmänkin omasta mausta ja siitä mistä itse tykkää. Mä oon aika herkkä tulisesta ruuasta ja tämäkin olisi ehkä omaan makuuni voinut olla hitusen vähemmän chilinen, mutta kokeilemalla luultavasti oppii. Tomaatti-chilikastike lisättiin nuudelien, tofun ja vihannesten joukkoon ja sitä kaikkea pitäisi yrittää sekoittaa ilman sitä, että puolet tippuu hellan päälle. Siinä on haastetta kerrakseen. Lopuksi heitä pannulle myös pilkottu kaali ja porkkanat. Sekoita lisää. 


Kaiken ollessa valmista, laitettiin itse annosten päälle pähkinöitä ja silmuja. Jälkimmäisistä oon muuten ihan mielettömän innostunut, sillä en ole tehnyt pitkään aikaan yhtä hyvää (ja eettistä) löydöstä elämässäni minkään asian suhteen. On myös pakko todeta pähkinöiden olevan aivan liian kalliita elämääni. 

Tästä tuli hyvää, riittoisaa ja täyttävää. Suosittelen testaamaan! Jos joku ainesosa ei nappaa, vaihda se johonkin toiseen ja sovella reseptiä oman makusi mukaiseksi. Se kannattaa aina. 

Ihanaa viikonloppua! T. Minä & Tofukostaja

10/26/2015

IHANAT JA KAMALAT IHOKARVAT

Tämä ei varmaan ole kaikkein mediaseksikkäin aihe kirjoittaa, mutta muistan todella elävästi keskustelun jonka kuulin yläasteella ollessani eräiden poikien suusta. Se meni jotenkin näin: "Pillu on vähän ku pihvi. Jos siinä on karva, se on pilalla." "Joo joo todellaki!" Nyt jälkeenpäin naurattaa suunnattomasti kyseinen analysointi asiasta, joista pojilla ei varmaan ollut  vielä edes mitään näköhavaintoa todellisessa elämässä, mutta silloin se pisti miettimään sitä lausetta aika pitkäksikin aikaa. Niin pitkäksi aikaa, että nyt useita vuosia myöhemmin haluan siitä kirjoittaa. Muistan myös koulussa kun tytöillä alkoi kasvaa käsiin karvat ja niitä pidettiin ihan uskomattoman noloina ja huomauteltiin toisille miten jollain oli pidemmät käsikarvat kuin jollain toisella. Itse olen siinä mielessä keskiverto suomalainen, että ihokarvani ovat hentoja ja vaaleita. Ne jotka eivät olleet tyypillisiä suomalaisia saivat kuulla omistavansa kebabmiesten kädet ja paljon naureskelua peräänsä. Yksi maailman luonnollisimmista asioista tuntui silloin aivan uskomattoman nololta.  

Tiedättekö ne kaikki naisten karvanpoistoon liittyvät mainokset? Ne missä joku malli sivelee höylällä jo valmiiksi sheivattua jalkaansa? Kyseinen mainostyyppi aiheuttaa ainakin itsessäni suurta huvittuneisuutta, sillä luulisi jalkakarvojen olevan niin yleinen asia, että niitä voisi televisiossa näyttää. No mutta ei vaan voi. Kyseessä on ilmeisesti suunnaton ja erittäin yksityinen salaisuus. Onko joku joskus päättänyt, että säärikarvojen pitää olla salaisuus? Miten minä olen kasvanut ymmärtämään sen saman asian, vaikka olen melko varma, ettei kukaan ole minulle koskaan opettanut säärikarvojen olevan piiloteltava asia? Voidaanko tästä kaikesta muka syyttää mediaa?


Yhtenä päivänä nauraessani sille, miten olin keskittymishäiriössäni unohtanut näköjään taas sheivata suihkussa toisen kainaloni kokonaan, aloin miettimään miten ja miksi minä olen kasvanut käsittämään esimerkiksi kainalokarvat naisilla jotenkin uskomattoman likaisina ja epämiellyttävänä.  Kuka minulle on niin opettanut ja missä välissä? Siinä katsoessani vuorotellen sileää kainaloani ja vähemmän sileää kainaloani en huomannut niiden puhtaudessa mitään eroa. Ihan samanlaisilta ne näyttivät silmissäni. Miksi minun pitää olla karvaton, että olisin naisellinen? Miksi miesten pitää olla karvaisia, että he ovat miehisiä? Ketä edes kiinnostaa jonkun toisen ihokarvat niin paljoa? Miksi se on niin mielivaltaista mihin vedetään raja mitkä karvat nyt ovat ällöttäviä ja mitkä eivät? Miksi säärissäni kasvavat karvat ovat eri asia kuin kasvoissani kasvavat kulmakarvat?


Kävin kerran keskustelun erään tuttuni kanssa tästä kaikesta. Hän oli kovasti sitä mieltä, ettei oikeestaan kukaan mies edes pidä naisista jotka eivät sheivaa. Totesin tähän, että jos joku ihminen on noin ehdoton kyseisen asian suhteen ja kuvittelee omaavansa jotain päätösvaltaa toisen ihmisen kehossa kasvaviin karvoihin, minäkään en luultavasti pitäisi hänestä. Tuttuni sanoi, että kyllä kaikilla ihmisillä on oikeus omaan mielipiteeseensä ja minä jäin miettimään sitä, miksi hän koki jotain suunnatonta tarvetta miellyttää jotain toista ihmistä kehonsa karvojen suhteen. Ymmärrän toki siis sen, että ihmisillä on tietenkin jotain ulkonäöllisiä mieltymyksiä toisiin ihmisiin. Eikä todellakaan sillä, ettenkö ymmärtäisi syytä miksi moni haluaa sheivata ihokarvansa pois. Esimerkiksi sileät ja juuri rasvatut jalat tuntuvat ihanilta ja niin hyvältä, että tekee suihkun jälkeen mieli vain silitellä niitä itsekkin. En todellakaan ole sitä vastaan, enkä todellakaan ole myöskään ihmisten päätöstä olla sheivaamatta vastaan. Sitä vastaan minä olen, että joku yrittää rajoittaa toisen oikeutta päättää omasta kehostaan ja siitä, onko siinä ihokarvoja vai ei.

Tämä ei siis ollut todellakaan mikään julistus siitä, miten kaikki miehet ovat sikoja ja elämäni yhtä helvettiä näiden yhteiskunnallisten normien kanssa, vaan tämä oli lähinnä utelias keskustelunavaus siitä, mitä mieltä muut ovat tästä kaikesta ja kysymys siitä, miksi ihokarvat aiheuttavat ihmisissä niin suurta hysteriaa. On kiva kirjoittaa joskus jostain muustakin kuin päivän räteistä ja bataattiranskalaisten syömisestä. Kertokaa mulle tarinoita ihokarvoista.  

Minä sheivaan jos haluan sheivata ja minä en sheivaa jos en halua sheivata. Kenelläkään ei ole mitään oikeutta häpäistä minua siitä asiasta. Sama pätee teihin kaikkiin muihinkin. 

Ihokarvat eivät vähennä, lisää tai tee yhtään mitään minun tai kenenkään muunkaan naiseudelle.

Ihanaa viikkoa toverit!!!

10/25/2015

LEMPIRUOKA - BATAATTIRANSKALAISET

Oon varmasti puhunut täällä siitä, miten mun ruuanlaitto on tosi kausittaista. Kun keksin jonkun uuden ruuan mitä on helppo laittaa, saatan syödä samaa ruokaa monta viikkoa. Tämä kävi esimerkiksi pestopastan kanssa, josta mun on jossain vaiheessa pakko tehdä oma reseptipostaus blogiin. Tein alkukesästä useasti bataattiranskalaisia ja nyt muutama päivä sitten muistin niiden olemassaolon taas. Tää on vähän masentavaa hommaa, sillä näistä ei millään saa yhtä hyviä kuin esimerkiksi Fafa'sissa bataattiranskalaiset ovat, mutta korvaavat ihan kelvollisesti niitä kyseisen raflan ollessa kiinni tai liian kaukana. Nää on myös tietty huomattavasti halvempia. 


Tarvitset tähän: 

Bataattia / öljyä / korppujauhoja / mausteita + creme fraiche / tuoretta persiljaa


Mä yritän aina pilkkoa noi jotenkin saman paksuisiksi, mutta kuten näkyy, epäonnistun siinä myös yleensä aina. Pakko myös myöntää, ettei mulla ole mitään hajuakaan pitäisikö bataatti kuoria jos sen kuitenkin pesee ennen pilkkomista kunnolla. Toisaalta, mun mielestä elämä on vähän liian lyhyt bataattien kuorimiseen. Sekoitan kuitenkin noi lohkot kulhossa öljyn, korppujauhojen ja mausteiden (itse heitin mukaan pippuria, suolaa ja hiukan sokeria) kanssa. Mittasuhteita ei ole, joten kannattaa maustaa vain fiiliksen pohjalta. Tämän jälkeen ne menevät uuniin makoilemaan pellille niin pitkäksi aikaa, että ne näyttävät kypsiltä ja valmiilta. 


Yleensä teen jonkun kastikeviritelmän bataattiranskalaisten kylkeen. Seuraavalla kerralla näitä väsätessäni haluaisin testata tsatsikin tekemistä itse, mutta tällä kertaa tyydyin pilkkomaan tuoretta persiljaa creme fraichen joukkoon. Laitoin jotain mausteita vielä mukaan, varmaan sitä perus suola + pippuri + sokeri- komboa ja työnsin sen jääkaappiin venailemaan bataattiranskalaisten valmistumista. 


Suhteellisen nopeaa, erittäin helppoa ja yksinkertaista, sekä tosi hyvää. Se riittää mulle varsin hyvin. Näiden ruokapostauksien tekeminen on kivaa ihan vain kuvien ja kirjoittamisenkin vuoksi, mutta varsinkin sen syömisen vuoksi. Asupostaukset jäävät kyllä ihan kakkoseksi näille. 

Meikä on makoillut himassa nyt jo aika monta päivää kovassa kuumeessa ja flunssassa ja alkaa tulemaan vähän sellainen olo, että voisin kohta jo rukoilla jotain ihmeparantumista. En millään haluaisi hakea lisää sairaslomaa, enkä millään jaksaisi enää maata peiton alla. Oon katsonut LOTR:in pidennettyjä versioita ja katsonut tunteja lisämateriaaleja kyseisistä elokuvista. Oon myös muistanut miksi kyseinen trilogia on mulle niin rakas ja miten Tolkien olikaan nerokas mies. Elämä voittaa ehkä lopulta kuitenkin.  

10/24/2015

UUSIN TATUOINTINI - MUMMOLA

Mun Äitini vanhemmat, eli Mummoni ja Vaarini ovat ehdottomasti ihmiset joita kunnioitan eniten tässä maailmassa. Jos jonain päivänä voin todeta olevani edes puoliksi yhtä hyvä ihminen kuin he ovat, voin olla tosi tyytyväinen itseeni. Se, miten paljon Mummo ja Vaari ovat aina tehneet meidän eteen asioita ja auttaneet kaikella mahdollisella tapaa on ihan käsittämätöntä, enkä tule sitä varmaan kokonaisuudessaan koskaan ymmärtämään. Ne ovat aina tukeneet ja ymmärtäneet mua, silloinkin kun mun kaikissa vaatteissa oli pentagrammeja ja silmämeikki muistutti lähinnä pandaa. Mummo ja Vaari ovat aina uskoneet muhun, mikä tuntuu siisteimmältä ikinä. 


Ei ne hirveesti varmaan fiilistele tatuointeja muuten, mutta eivät ne ole koskaan mulle sanoneet mitään negatiivistä niistä, vaan lähinnä kehuneet ja ihastelleet. Ne kuuntelevat mun tarinoita niistä, niiden tekemisestä ja parantelusta ja aidosti ovat kiinnostuneita niistä. Ehkä juuri se se onkin, että he ovat aina aidosti kiinnostuneita kaikista mun jutuista ja saavat mut aina ymmärtämään miten rakastettu olen ja miten hyvästä perheestä tulen. Ne kaksi ovat sellaisia ihmisiä jotka haluaisin esitellä koko maailmalle. Niin siistejä tyyppejä Mummo ja Vaari ovat. 

Kävin siis Tatuatan Miilalla ottamassa tohon kyynerpään alapuolelle Mummola- tatskan viikko takaperin josta oon niin monta vuotta jo haaveillut, että nyt oli sen aika toteutua. Miila on tosiaan tehnyt kaikki mun käsistä löytyvät tatskat ja musta tuntuu, että sillä linjalla jatketaankin vielä aika pitkän matkaa, sillä oon tähän kuten kaikkiin muihinkin ihan tajuttoman tyytyväinen. 

Mun Mummola on mulle rakkain paikka koko maailmassa. Siellä tuoksuukin rakkaus. 

10/14/2015

K I I T O L L I N E N

Pitäisi useammin pysähtyä hetkeksi ja havaita niitä asioita ympäristössä joista olen niin kiitollinen, etten edes sitä itse tiedosta. Näitä asioita ovat esimerkiksi se, että hanastani tulee vettä ja omistan kivoja levyjä ja paljon kirjoja. Tai se, että katto on pääni päällä ja jääkaapissa on aina edes jotain ruokaa. Voin käydä kavereiden kanssa litkimässä ylihinnoiteltua teetä kahviloissa ja löpistä Äitin kanssa puhelimessa tunteja. Tiedän, että jos soitan Isille se on valmis keskustelemaan mun kanssa milloin mistäkin salaliittoteorioista ja politiikasta. Makoiltiin yksi yö siskon kanssa mun sängyssä katsoen telkkaria ja kaikki oli juuri niin kuin pienenäkin. Olen kiitollinen siis siitä, että voin katsoa rauhassa Vain elämää muumilakanoissani.

Just nyt oon kiitollinen niin monesta asiasta ja haluaisin puhua niistä kuullostamatta täysin Cheekin ja Jeesuksen sekoitukselta. Yritän kuitenkin kertoa teille ainakin yhdestä paikasta mistä tykkään tällä hetkellä tosi paljon. Ollaan nimetty se mangustikukkulaksi. Se sijaitsee meidän kodin lähellä ja tehdään sinne Hannan kanssa iltaisin retkiä. Siellä ei ole mangusteja, mutta ehkä jonain päivänä myös niitäkin. Rottia, pupuja ja hiiriä kyllä löytyy. Siellä on pieni huvimaja jossa voi istua sateensuojassa, mutta silti kylmyydessä kuitenkin. Se on juuri sopivan matkan päässä, että sinne voi ottaa mukaansa teekupin kotoa. Siellä ei oikeen tapahdu ikinä mitään. Siellä ei oikeen edes ole valoja. Siellä on hiljaista.


Helsingin keskustassa asuminen on aikalailla juuri sellaista kuin ajattelinkin. Ulkona ei ole koskaan pimeää katuvalojen, valokylttien ja autojen valojen ansiosta. Ikkunani ulkopuolella harvoin on myöskään hiljaista ja aina baarireissuilta tulevat ihmiset aamuneljältä huutavat jotain juuri siinä alapuolella puhelimeensa tai käyvät parisuhderiitojaan hyvin kovaäänisesti (ja julkisesti). Kaikki elinympäristöstäni elämäntilanteeseeni on niin kovin hektistä juuri nyt. On kiva mennä mangustikukkulalle hetkeksi olemaan keskellä ei mitään. Olen kiitollinen siitä, että mulla on joku ihminen jonka kanssa jakaa ne hetket ja puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Olen kiitollinen myös siitä, että mun elämäni todella on jatkuvasti hektistä duunin, ystävien ja kaiken mahdollisen kulttuurihörhöilyn ansiosta. Olen kiitollinen siitä, että mulla on elämässäni sisältöä vaikka välillä siltä ei tunnukkaan. Olen kiitollinen siitä, että kännykässäni on Spotify Premium ja tietokoneellani Photoshop. Olen kiitollinen siitä, että minulla on kännykkä ja tietokone. Olen kiitollinen siitä, että näen ja osaan puhua ja kirjoittaa ja ajatella ja olla olemassa jotenkin. Olen kiitollinen siitä, että pystyn koskettamaan, tuntemaan ja aistimaan. Pystyn itkemään, nauramaan ja tanssimaan. 

Olen kiitollinen myös siitä, että viikonloppuna työpaikkani saunaillassa tuli taas ilmi se miten siistien tyyppien kanssa teen töitä. Myös se, miten tärkeä työyhteisöni ja heidän näkemisensä on minulle, on kiitollisuuden aihe. Olen kiitollinen siitä, että saan käydä kuuntelemassa spoken wordia ja itkeä kotimatkalla niiden sanojen kauneudesta. Kiitos taide. Olen kiitollinen siitä, että minulla on jääkaapissa just nyt yksi avokado ja voin sen mennä syömään tämän kirjoittamisen jälkeen. Olen kiitollinen siitä, että minua rakastetaan vaikka se ei varmasti kovinkaan helppoa ole. Ei tosin rakastaminen tai rakkaus tunnu ikinä olevan. En tiedä osasinko selittää tämän jutun tarpeeksi hyvin, mutta kehotan silti teitäkin pysähtymään hetkeksi. Ole hetken kiitollinen.

Olen kiitollinen siitä, ettei taivas todella romahdakkaan vaikka sellainen olo olisikin.

10/13/2015

PARAS YLEISVOIDE IKINÄ // LUSHIN ULTRABALM

En ole ihan varma miten ihmiset suoraan sanottuna pärjäävät ilman hyvää yleisvoidetta. Luin joskus Yleltä vinkkilistan mihin kaikkeen yleisvoide taipuu ( sen voi lukea tästä. ) ja ihmettelen edelleen loputtomasti yhden kosmetiikkatuotteen pätevyyttä kaikkeen.  

Lushin ystävämyynneillä mun mukaan lähti Ultrabalm, jolta löytyy nettikaupan mukaan normaalisti hintaa 25,50€. Se on täysin vegaaninen, eikä siis myöskään tietenkään testattu eläinkokeilla kuten ei muutakaan Lushin tuotteita. Se on valmistettu pelkästään luonnonvahoista eikä yhtään mistään muusta. Tästä tulee jo ainakin multa suuret pointsit kyseiselle voiteelle. Musta tuntuu kyseenalaiselta aina laittaa esimerkiksi ärtymiin tai kuivaan ihoon jotain lisäainehelvettiä. Candelillavaha ja luomujojobaöljy korvaavat mehiläisvahan, muodostavat suojaavan kerroksen iholle ja samalla kosteuttavat. Ruusuvaha hoitaa ärtyneisyyttä ja siinä ne ainekset sitten olikin. Tuoksu ja ulkonäkö eivät ole kummallisia, mutta teho sitäkin loistavampi. Ainakin atoopikkona mulle kaikkein tärkeintä on se, että mun yliherkkä iho olisi vähän vähemmän kuiva ja koppurainen. Sitä se tämän jälkeen todellakin on.


Tähän mennessä oon käyttänyt Ultrabalmia huulissa, ihossa, tatuoinneissa, hiusten latvoissa ja kynsinauhoissa. Mulla ainakin tatuoinnit kuivuu jotenkin erityisherkästi ja siihen tää onkin ollut ihan paras apuväline. Pakko sanoa vielä, että plussaa annan myös kätevästä pakkauksesta ja siitä, että vaikka tätä olen muutaman viikon käyttänyt päivittäin ties mihin on purkkiin tullut vain pienen pieni kuoppa. Se on siis pienestä koostaan huolimatta uskomattoman riittoisaa ja paljon kätevämpi kuljettaa mukana kuin jotain apteekkirasvaa. 

Mä ostan todellakin tätä lisää sinä päivänä kun tämä purkistani loppuu. Olisi pitänyt ostaa sieltä ystävämyynneiltä heti viisi purkkia hahahha. Arvosteluja Ultrabalmista lukiessani huomasin miten moni tätä kehui esimerkiksi pakkasen kuivattamalle iholle, eläinten kuiviin polkuanturoihin, rohtuneisiin huuliin, rakkuloihin, flunssan aikana rohtuneisiin nenänpieliin ja vaikka mihin muuhun. Paras ja eettisin monitoimivoide minkä minä tiedän. Pakko vielä lisätä, ettei tämä ole mikään maksettu tai sponsoroitu postaus, vaan halusin ihan aidosti teille vinkata tästä. 

Onko ruudun toisella puolella yleisvoidefaneja tai ihmisiä jotka ovat kokeilleet Ultrabalmia?

10/08/2015

EILISET KIRJALÖYDÖT

Mulla on heikkous kirjoihin. Pystyn vaatteiden suhteen ajattelemaan edes jollain tasolla järkevästi, eli mitä todellisuudessa tarvitsen ja mitä en todellakaan tarvitse. Kirjojen suhteen mitään tälläistä ajattelua ei päässäni ostohetkellä tapahdu, vaan ostan vain kaikki mitkä haluan lukea. Sen takia kirjahyllyni alkavatkin olemaan täysiä ja mun on pakko ostaa uusia hyllyjä. Pienestä asti Äiti ja Isi ovat takoneet mun päähän lukemisen tärkeydestä ja siitä, ettei lopuksi ole edes väliä mitä lukee kunhan lukee. Oon kyllä tosi suuri leffadiggari ja tykkään hifistellä elokuvien suhteen kunnolla, mutta kirjat voittaa elokuvat, pojat ja sosiaalisen elämän ylipäätään ihan kuusi nolla. Kirjat on parasta.

Eilen kävin shoppailemassa Citykäytävän jossain Rosebudin myymälässä ja sen jälkeen erehdyin astumaan Akateemisen kirjakaupan puolelle Hullujen Päivien aikaan. Akateeminen kirjakauppa oli muuten ihan pienenä mun lempikauppa kun Turkuun mentiin shoppailemaan. Se pääsee lempikauppojen listalle kyllä edelleenkin. 


Sven Lingqvist - Tappakaa ne saatanat
"Sven Lindqvist tekee kirjassaan kiehtovan ja kylmäävän tutkimusmatkan eurooppalaisen rasismin lähteille"

Sirpa Ahola-Laurila - Soinin kupla
"Soinin kupla ei ole kirja julkkispoliitikoista vaan tosielämän paikallispolitiikasta ja uutterasta talkootyöstä, jossa epäpätevyys, riitely ja sisäpiirin kähmintä rehottavat."

Pauliina Rauhala - Taivas laulu
"Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos."


Virpi Hämeen-Anttila - Minun Intiani
"Virpi Hämeen-Anttila on tutkinut nuoresta saakka Intian kieliä ja kulttuuria, ja joka vuosi hän palaa rakastamaansa maahan muuttolinnun tavoin. Kirjassaan hän kertoo, mitä matkailijan tulee tietää Intiasta ja miten suuri, outo maa parhaiten aukeaa ulkopuoliselle."

Pentti Linkola - Unelmat paremmasta maailmasta
"Kalastaja Pentti Linkolan ensimmäinen ja merkittävin esseekokoelma, joka järisyttää lukijansa maailmankuvaa. Alun perin vuonna 1971 julkaistu Unelmat paremmasta maailmasta on kirjallinen tapaus, jolle on vaikea löytää vertaista suomalaisen kirjallisuuden historiasta."

Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
"Saatana saapuu Moskovaan on klassikko, joka kertoo hykerryttävän kertomuksen siitä kuinka Saatana saapuu Moskovaan seurueineen. Kirja kertoo myös Jeesuksen ja Pontius Pilatuksen kohtaamisesta ja kolmantena linjana kuljetetaan vaikeuksiin ajautuvan kirjailija Mestarin ja Margaritan rakkaustarinaa."


Just nyt mulla on kesken Lars Buggen kirja parhaista salaliittoteorioista, joka on saanut mut taas väsäilemään sitä foliohattua kotonani. Oon aika heikkona salaliittoteorioihin ja kaikkeen niihin liittyvään. Tykkään lukea murhamysteereistä ja menen niistä yleensä aina päiväksi tai kahdeksi ihan sekaisin. Sitten siirryn seuraavaan. Oon myös miettinyt salaliittoteoriakerhon perustamista, mutta se saattaa jäädä vähän myöhemmäksi kaikkien uusien kirjojeni takia. Nyt on meinaan taas lukukiireitä. 

Mulla onkin sopivasti tänään vapaapäivä, eli juuri sopivaa aikaa peiton alla makaamiseen ja hyvään kirjaan syventymiseen. Illalla olisi myös eräässä Kallion kapakassa avoimen mikin runoilta, joka voisi olla myöskin aika hyvä aktiviteetti tälle päivälle. Ihana torstai. Kiitos tästä. 

10/05/2015

MAAILMAN HELPOIN AVOKADONUUDELISOTKU

Mä teen suurimmaksi osaksi vain iltavuoroja, eli mun työpäivä alkaa melkein aina kahdelta. Tykkään nukkua pitkään, mutta ennen töitä yritän aina syödä jotain muutakin kuin yhden leivän tai kupin vihreää teetä. Yleensä esimerkiksi Netflixin katsominen vie voiton ja tajuankin taas olevani hirveessä kiireessä. Siksi oonkin yrittänyt myös samalla opetella tekemään nopeita ruokasotkuja siitä mitä jääkaapilla on milläkin kerralla tarjolla. Tänään kävi sen verran hyvä mäihä, että ainekset mun lemppari avokadonuudelisotkuun oli tarjolla ja päätinkin jakaa sen teidän kanssanne. 


Tarvitset tähän: 

Avokadon // tomaatin // nuudeleita // limen // chilikastiketta (mulla oli makeaa koska oon nössö )


En oikeen tiedä pitääkö tämän ohjeita edes selittää. Pilkoin tomaatin ja avokadon vaihtelevalla menestyksellä niin, että osa paloista oli kivan pieniä suuhun laitettavia ja osa paloista oli lähinnä puolet itse tomaatista tai avokadosta. En oo kovin tarkka näiden kanssa. Samalla keitin nuudelit joiden valuttamisen jälkeen heitin puolikkaan limen mehun niihin. Oon jotenkin ihan rakastunut limeen just nyt ja laitankin sitä tällä hetkellä varmaan jokaiseen ruokaani mitä teen. 


Seuraava jännittävä vaihe onkin sotkea nämä ainekset keskenään lautaselle, heittää niiden päälle enemmän tai vähemmän kauniisti sitä chilikastiketta ja pippuria. Mun mielestä avokadon ja mustapippurin yhdistelmä on niin hyvä, että ihan sama missä avokadoa on siellä on mun safkassa myös pippuria. Toisen puolikkaan limestä viipaloin ja tungin vesilasiini. 

Tadaa! Helppoa ja nopeeta. Tän safkan valmistusaika oli vähän päälle 5 minuuttia ja kustannuksetkin vähäiset. Elin ensimmäisen vuoden yksin asuessani lähinnä pelkästään nuudeleilla, mikä oli aika karseeta mutta ihan ymmärrettävää Nelli 16-veeltä. Se oli meinaan ainut ruoka mitä osasin valmistaa. En pystynyt oikeesti syömään nuudeleita pitkään aikaan kunnolla sen yliannostuksen takia, mutta nykyään oon saanut ujutettua ne takaisin mun syömisiin niiden valmistamisen nopeuden takia. Nykyään tosin en enää syö niitä paljaaltaan, vaan heitän jotain niiden kylkeen myös. Useimmiten siihen liittyy jotenkin avokado, koska sitä yritän aina laittaa väkisin muutenkin jokaiseen ruokaani.  

Hei ihanaa viikkoa ruudun toiselle puolelle!

Ps. Näiden ruokapostauksien tekeminen on kivaa.

10/03/2015

LUSHILLA SHOPPAILUN SALDO JA PALJON HEHKUTUSTA

Tämä postaus ei ole tehty mitenkään yhteistyössä Lushin kanssa, vaan yksinkertaisesti oman rakkauteni kyseistä merkkiä kohtaan innoittamana. 

Mä en pysty mitenkään hehkuttamaan Lushia tarpeeksi. He haluavat tietää mistä tuotteiden raaka-aineet todella tulevat, miten ne ovat tehty ja miten niiden tuottaminen vaikuttaa paikallisten ihmisten elämään. Lush ei kuluta senttiäkään rahaa yrityksiin jotka tekevät eläinkokeita. Lush pyrkii tekemään mahdollisimman suuren osan tuotteistaan kiinteään muotoon, koska silloin ei tarvita suuria määriä pakkausmateriaaleja ja näin kuormitetaan ympäristöä huomattavasti vähemmän. Maailma nimittäin on hukkumassa pakkausmateriaaliin jos se joltain on nyt vielä ohi mennyt. Pakkausmateriaalit on kierrätettäviä tai jo kertaalleen kierrätettyjä, Lush on kehittänyt palmuöljyttömän saippuapohjan jota käyttävät kaikissa saippuoissaan ja 82% Lushin valtavasta valikoimasta on täysin vegaanista ja loput vegetaristisia. Listaa voisi jatkaa hiton pitkään.


En tiedä kuinka monta kertaa olen blogissa maininnut siitä, että omistan atooppisen ja ja aika allergisen ihon. Mun pitäisi siis vielä huomattavasti enemmän miettiä sitä, mitä iholleni tungen, kuin tällä hetkellä mietin. Nyt varsinkin talven tullessa tiedän taas tilanteen räjähtävän käsiin ilman kunnollisia tuotteita. Mulla on ollut nyt keväästä käytössä Body Shopin hamppu vartalovoi, joka on ollut paras löytö vuosiin. Yritän kuitenkin löytää uusia suosikkeja jotka voittaisivat vanhat suosikit tai jotain vastaavaa. Lush on kiehtonut mua yrityksenä niin kauan kuin jostain jotain olen ymmärtänyt ja sen hintaluokan ollessa hieman suurehko pienituloiselle meikälle, oon lähinnä tyytynyt ihastelemaan värikkäitä tuotteita liikkeen ikkunoiden takaa. Kuitenkin muutamia tuotteita testattuani olen ymmärtänyt kyseisen merkin olevan yksi siisteimpiä markkinoilla olevista, tuoksuvan paremmalta kuin taivas tuoksuu ja tekevän kaiken tämän tinkimättä tuotteiden laadusta.

Suunnittelen tekeväni yksittäisiä tuotearvosteluja kuvissa näkyvistä tuotteista sen jälkeen kun niitä olen kunnolla päässyt testailemaan, koska ainakin itseäni aina kiinnostaa lukea tuotteesta kokemuksia joltain muulta ennen kuin itse siihen laitan lompakkoni hilut.

Onko ruudun toisella puolella ketään muuta joka on ihan hullaantunut Lushista? 

10/02/2015

LAINAVAATTEISSA


PIPO: Itä HUIVI: Jonkun kaverin vanha ja jäänyt jotenkin mulle TAKKI: Uff MEKKO: Monki KENGÄT: Nike

Suosittelen edelleen kämppiselämää ihan vaan vaatteiden lainaamisenkin takia. Hannalla on vino pino kirpparilta peräisin olevia takkeja joita minä erittäin mielelläni lainailen useasti. Vaikka meillä on tiettyjä piirteitä tyyleissämme jotka ovat hyvin erilaisia kuin toisella, meillä on kuitenkin myös paljon samaa ja toisen kaapista löytyy aina vaatekriisin yllättäessä ne parhaat yksilöt. Ymmärrän toki, että joillekkin ihmisille vaatteiden ja tavaroiden lainaaminen tuntuu ylitsepääsemättömän hankalalta, eikä lainkaan helpottavalle ja hyvälle kuten itsestäni. Esimerkiksi tällä hetkellä mun kirjoja on kavereilla tosi paljon lainassa. Mulla on siis tosi paljon kirjoja ja kuten tyhmäkin ymmärtää, voin lukea vain yhtä kirjaa kerrallaan. On siis paljon parempi, että joku muu myös kuluttaa kirjojeni sivuja kuin vain minä pelkästään, koska niille tulee silloin enemmän käyttöä. Sama pätee vaatteideni kanssa. 

Ajattelin tehdä jonain päivänä kunnollisen kirppiskierroksen ja ottaa teidätkin mukaan joko videon tai kuvien muodossa ja heittää vinkkejä Helsingin hyvistä kirppareista. Heitä mulle siis sitä ennen oma suosikkisi kommentin muodossa niin tiedän missä kaikkialla pitää käydä!

10/01/2015

NUUDELI-TOFU-VIHANNES-WOKKI

Mun blogin historian ensimmäinen (toivottavasti ei myös viimeinen) reseptivinkki on tässä. Musta tuntuu, että kasvisruuan ympärillä liikkuu hirveesti uskomuksia siitä, että sen tekeminen olisi jotenkin järjettömän hankalaa ja vaivalloista. Asia ei kuitenkaan ole näin ja mun mielestä olisi kiva valottaa teille jotain kokkauksia mitä meidän taloudessa täällä tehdään. Hyvä ruoka, parempi mieli ja niin edelleen. Tästä alkaa mun postaussarja hyvistä & helpoista kasvisruokavinkeistä. 


Tarvitset tähän: 

Parsakaalia // nuudelia // maustamatonta tofua // paprikaa // sipulia // porkkanaa // limeä // saatanasti soijakastiketta + mausteita ja pähkinöitä jos muistat ne kaupasta toisin kuin me


1. Suikaloi kasvikset ohuiksi suikaleiksi ja parsakaali sopivan kokoisiksi paloiksi. Tässä vaiheessa kuivaa tofu kevyesti talouspaperilla. Me tehdään niin, että kääritään tofuklöntti talouspaperiin ja annetaan sen nesteen imeytyä paperiin kunnolla. Toimii ainakin mun mielestä ihan tarpeeksi hyvin. 


2. Leikkaa tofu kuutioiksi ja paista se pannulla kuumassa öljyssä. Mausta soijakastikkeella ja mausteilla, meillä oli käytössä Garam Masalaa. Lopuksi tofuihin myös puolikkaan limen mehut  ja sen jälkeen nosta ne pois pannulta ja laita niiden tilalle kasvikset paistumaan. Tässä jossain vaiheessa olisi pitänyt laittaa jo nuudelit kiehumaan. 


3. Kasviksien hengailtua pannulla jonkin aikaa voit lisätä joukkoon nuudelit, tofukuutiot ja ihan helvetisti soijakastiketta. Puristettiin myös se limen toinen puolikas tonne joukkoon ja sekoteltiin hetken aikaa. Siinä se sitten olikin. 


Me nautiskeltiin tästä wokista persikkajääteen ja 2000-luvun alun hittibiisien kanssa. Minä, Hanna ja Roosa kaikki todettiin tämän olevan mielettömän hyvää joten uskon vahvasti jonkun muunkin pitävän siitä. Mun reseptien kirjoittaminen on vähän heikkoa, mutta toivottavasti tosta saa jotain selkoa kuitenkin, sillä tää on oikeesti ihan kokeilemisen arvoinen juttu. Hintaa ei kerry paljoakaan varsinkin kun yhdessä tekee (mun osuus taisi olla 4 euroa ja risat) ja ruokaa tulee suhteellisen paljon kuitenkin samalla. 

Meinasin kysyä, että kiinnostaako jotain lukea lisää reseptejä ja kasvisruokajuttuja, mutta teen niitä vaikka ketään ei kiinnostaisikaan. Toivottavasti siellä on silti joku kuitenkin! Pusi pusi!