9/09/2015

KOTI ON SIELLÄ MISSÄ MINÄKIN OLEN

Koti. "Koti on paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka jossa perheen jäsenet asuvat." Näin wikipedia kertoo meille kaikille kodin määritelmän. Mun oli pakko käydä katsomassa se yhtenä päivänä kun epävarmuuteni siitä, mikä se koti oikeen onkaan, kasvoi entisestään. Musta nimittäin tässä aikuistumisen typerässä rumbassa kaikkein kummallisimmalta tuntuu se, ettei mulla ole oikeen mitään hajuakaan missä mun koti on. Tähän voisi heittää jonkun läpän Chisun "Mun koti ei oo täällä" biisistä, mutta oon jotenkin niin väsynyt etten just nyt jaksa.

Onhan mulla paikka missä mun tavarat on ja missä mä vietän vapaa-aikaani. Kyllähän tässä kämpässä asuvat tyypit ovat omalla tavallaan mun Helsinki-perheeni. Mut ei se oo sama asia kuin koti. Se on itseasiassa kaikkea muuta kuin se oikea koti. Mä oon siinä mielessä tosi onnekas, että tulen ehjästä (ja maailman ihanimmasta) perheestä, joka asui oikeestaan mun koko elämäni samassa talossa. Mä taisin olla kolme kun muutettiin kyseiseen taloon, eli asuin siellä siis kokonaisuudessaan 13-vuotta elämästäni. Opettelin pyöräilemään siinä pihalla, leikin kissojen kanssa takapihan metsässä ja totuin katsomaan auringonlaskua merellä olohuoneen ikkunoista. En kiistä millään tasolla sitä miten onnekas olen ollut. 



Haluaisin kuitenkin kynsin ja hampain pitää siitä kodin tunteesta kiinni. Mä oon viimeisen kolmen vuoden aikana asunut neljässä eri asunnossa Helsingissä. Etelä-Haaga, Pukinmäki, Kontula, Ruoholahti. Meillä loppuu vuokrasopimus tammikuun puolessa välissä ja kämpän oikeat asukkaat palaavat takaisin. En opi avaamaan hissin ovea varmaan siihenkään mennessä. Tykkään mun huoneesta täällä sangen paljon (varsinkin siivottuna) ja viihdyn täällä ihan tarpeeksi hyvin.  Silti mun ja kavereiden teiden erotessa Kalliossa mietin minne mun pitää mennä jos pitää mennä kotiin. Siinä vaiheessa olisin voinut kyllä ehdottomasti laulaa sitä Chisua. 

Mä kuitenkin päätin kuvata teille mun kodin. Tai ainakin oman huoneeni tässä kämpässä. Se on just sellainen kuin minäkin, eli suurimman osan aikaa ihan täysin sekaisin, täynnä muistojen aarteita ja ristiriitaisia tavaroita. En enää nuku kuin muumilakanoissa, ( Just nyt sängyssä on Ruusumuumi X Sarjakuva-Muumipappa setti. ) mikä kuullostaa ehkä jonkun mielestä melkoiselta hifistelyltä ja omalla tavallaan aika lapselliselta, mutta ne tuntuvat kodilta. Halailin vähän aikaa sitten pitkään yöllä Urho Kekkosen kadulla ja se tuntui kodilta. Kuuntelin viikko tai kaksi sitten pitkästä aikaa kunnolla Slayeriä ja se tuntui kodilta. Joka kerta puhuessani Äidin kanssa puhelimessa se ääni tuntuu kodilta. Ehkä en saa takaisin sitä kodin tunnetta mikä minulla pienenä oli lapsuudenkodistani, mutta en saa silti unohtaa arvostaa kaikkia uusia siistejä koteja mitä minulla elämässäni on. Ehkä mun on aika unohtaa se määritelmä Kodista paikkana ja fyysisenä asiana ja alkaa pitämään sitä enemmänkin sinä tunnetilana missä haluan mahdollisimman paljon elämääni viettää. Kotona. 

10 kommenttia:

  1. tosi kiva et oot alkanu päivittää aktiivisemmin :)!

    VastaaPoista
  2. Loistavaa tekstiä, samaistun.

    VastaaPoista
  3. home is where your heart is babe ❤️

    VastaaPoista
  4. Nyt oli kyllä niin hyvää tekstiä ettäh. Huh. Ja oon myös samaa mieltä siitä, että on tosi kivaa kun oot alkanut päivittää blogia useammin!

    VastaaPoista
  5. Ihanat noi oranssit muumilakanat! Mäkin tykkään muumilakanoista tosi paljon, ne vaan tuntuu paljon pehmeämmältä kuin muut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niissä tuntuu ihan omalta maailmaltaan nukkua! Tulee uni paljon paremmin ja herätessä vastassa on maailman siisteimmät kuosit! Parhaat.

      Poista

finnish & english only
contact: nelli.kentta@hotmail.fi