8/28/2015

RAKKAUTTA, ELOKUVIA JA ANARKIAA

Meikä ultimaattisena kurjuuden kuninkaana ennustan itselleni aika kovaa syysmasennusta jälleen kerran sattuneista syistä tänä vuonna. Semmosta se vaan on, mutta onneksi syksyllä on tapahtumassa myös paljon kaikkea siistiä mihin haluaisin kovasti osallistua. Helsinki International Film Festival – Rakkautta & Anarkiaa näyttää ennakkoluulottomia, ristiriitaisia ja visuaalisesti uskomattomia sekä rohkeita uusia elokuvia. Se mahdollistaa sellaisten elokuvien katsomista teattereissa mitä ei Suomessa välttämättä olisi muuten mahdollista nähdä. Kulttuurihörhöt ( eli minä!! ) saavat siis nauttia Helsingissä ihan huikeesta elokuvatarjonnasta ensi kuussa. Ensi viikolla pitäisi tulla koko ohjelmisto julkiseksi, mutta jo nyt oon löytänyt sieltä sellaisia elokuvia mitä en vain voi jättää välistä. Onhan siinä ihan eri fiilis katsoa elokuvia keskellä lempiteatteriasi kuin vaikka omassa sängyssä tietokoneesi pölyiseltä näytöltä. Mun on ihan pakko nostaa muutama elokuva mitä olen viimepäivinä katsonut ihan vain suositeltavaksi teillekkin ja koska en yksinkertaisesti pysty kirjoittamaan mistään mitä juuri nyt henkilökohtaisessa elämässäni pyörii, sillä en ymmärrä tai tiedä sitä vielä itsekkään.


Cobain: Montage of Heck

"Cobain: Montage of Heck on definitiivinen Kurt Cobain -dokumentti. Se on surullinen ja ahdistava kuin kertomansa tarina, johon vähän väliä repeävä raivokas musiikki tuo helpotusta. Niin kuin se toi Cobainille ja hänen miljoonille faneilleen."

Kaikki vähänkään paremmin minut tuntevat tietävät miten Kurt Cobain oli lapsuuteni sankari, Jumala ja paras ystävä. Meikän fanitus meni silloin 12-veenä ihan täysin överiksi, mutta edelleenkin pidän kyseistä herraa yhtenä merkittävimpänä ihmisenä itselleni. Muistan kun syksyllä 2007 näin Nirvanan Heart Shaped Boxin musiikkivideon ja mietin päässäni onko se kaikki siisteintä vai sairainta mitä olen ikinä nähnyt. Päädyin ensimmäiseen ja N. Kenttä 11-vee sai hyvän syyn lukea, katsoa ja selvittää kaiken mitä Cobainista silloin löytyi. Kehitin Kurtin kuolemaan pienen pakkomielteen, mutta uskon tänäkin päivänä vielä sen kaiken auttaneen minua ihan jumalattomasti löytämään itseni ja vaikuttaneen minuun enemmän kuin todella paljon. 

Finnkino pyöritti tätä leffaa muutaman kerran keväällä, mutta en uskaltanut mennä katsomaan sitä. Otan Kurtiin liittyvät asiat aina vähän liian henkilökohtaisesti ja mua pelotti, että hukun omiin kyyneliini julkisella paikalla. Uskalsin kuitenkin vihdoin katsoa elokuvan läpi ja ymmärrän minkä takia se on ainoa virallinen dokumenttielokuva Cobainista. Dokumentti on toteutettu taiteellisesti niin hienosti, että vaikka se olisi kertonut maalin kuivumisesta se olisi luultavasti ollut silti vakuuttava. Nyt se kertoi vielä ehkä itselleni yhdestä mielenkiintoisimmasta aiheesta, joten voitte varmaan arvata mikä mielipiteeni siitä oli. Tätä voi myös käydä tsiigaa Rakkautta ja Anarkiaa festareilla. Mä ainakin käyn. Suosittelen!


 The Case Against 8

"A behind-the-scenes look inside the case to overturn California's ban on same-sex marriage. Shot over five years, the film follows the unlikely team that took the first federal marriage equality lawsuit to the U.S. Supreme Court."

Tavattoman koskettava, hyvä ja juuri nytkin ajankohtainen dokumentti tasa-arvoisesta avioliittolaista. Viimeistään tämän katsottuaan tajuaa kaikkien kyseistä lakia vastustavien argumenttien olevan erittäin heikolla pohjalla. Tän voi tsekkaa mm. Netflixistä, josta myös minä sen katsoin yhtenä iltana teekuppi kourassa. 

Tästä tuli mieleen se miten yhtenä päivänä jouduin todella menemään työmatkalla Aito Avioliitto- kojun ohi (Joka on muuten ehkä kurjin ja kamalin asia mitä olen Helsingissä nähnyt viimeaikoina ja suosittelen lukemaan siitä lisää TÄSTÄ.) Katsoin sitä Mummelia silmiin ja totesin, etten ole uskonut elämäni aikana päivääkään samaan Jumalaan kuin hän, mutta toivon sydämeni pohjasta jonkun rukoilevan hänen puolestaan. En itseasiassa keksi mitään mikä olisi kuvottanut minua lähiviikkoina yhtä paljon kuin se vihapuhe jota Suomessa juuri nyt käydään varsinkin internetin puolella. Surettaa, suututtaa ja turhauttaa. Ehkä puhutaan tästä vielä joku päivä enemmän blogissa. 


Äidin toive

"Äidin toiveessa Berghäll on kertonut lähestyneensä äitiyttä tapaamiensa naisten toiveiden ja pelkojen kautta – mielessään myös YK:n ihmisoikeuksien artiklat. Sillä onhan esimerkiksi yksinhuoltajaäidin ja hänen lastensa elämä kovempaa ja mahdollisuudet rutkasti vähäisempiä Kapkaupungin tai Mexico Cityn slummeissa kuin Kanadan Montrealissa tai Suomen Tampereella."

Viimeinen elokuvavinkkini on siinä mielessä kummallinen, etten ole sitä itse vielä edes nähnyt. Odotan sitä, että pääsen tämän filmifestareilla katsomaan kunnolliselta näytöltä ja kunnollisessa tunnelmassa. Samalta ohjaajalta on tullut Miesten vuoro, joka ainakin asettaa mun odotukset korkealle tämän elokuvan suhteen. Se sattuu käsittelemään vielä erittäin mielenkiintoista aihetta, eli naisten tai tarkemmin sanottuna Äitien asemaa ja elämää ympäri maailmaa. Kaiken mitä olen tästä edes nähnyt antaa olettaa sen olevan myös visuaalisesti erittäin vaikuttava. Pakko nähdä.

Hei heittäkää mulle ihmeessä jotain leffoja mitä olette viimepäivinä katsoneet ja luulette mun pitävän niistä. Mun elokuvat oli yllättäen taas vakavia dokumentteja vakavista aiheista, mutta katsottiin yhtenä yönä Hannan kanssa Adam Sandlerin elokuva nimeltä Zohan: lupa saksia ja se on virallisesti huonoin elokuva mitä olen ikinä nähnyt. Tavallaan suosittelen myös sitä katsomaan, sillä se oli kyllä niin surkea että melkein jo näkemisen arvoinen. 

2 kommenttia:

  1. Toi Cobain-leffa on ihan tajunnanräjäyttävän mieletön!! Suosittelen lämpimästi

    VastaaPoista

finnish & english only
contact: nelli.kentta@hotmail.fi