6/29/2015

VIISI ASIAA MISTÄ EN OLE EHKÄ BLOGISSA PUHUNUT

1. Luin juuri muutaman vuoden vanhaa päiväkirjaani ja se miten paljon paremmassa kunnossa olen nykyään henkisesti iski päin kasvojani. Siellä tuli vastaan mm. teksti missä kerroin, että ainut syy miksi en kyseisellä hetkellä tappanut itseäni oli se, että minun olisi pitänyt siivota pieni Pukinmäen kämppäni ennen sitä, koska en halunnut olla vaivaksi kenellekkään muulle. Ihmisen mieli toimii kyllä välillä kummallisella tavalla. Pointti tän jutun kertomisessa oli lähinnä se, että vaikka joskus on tuntunut, että olen täysin pohjalla niin sieltä pohjalta on myös mahdollista nousta ylös. En ollut tajunnut nousseeni jo ennen kuin luin noita tekstejä ja sen tajuamisen onnellisuus, ylpeys ja parhaus sai minut itkemään. Elämä on ihan siistiä välillä.


2. Mä en oo ikinä tuntenut mitään vetoa pikkulapsiin tai lasten saantiin ylipäätään. Oon edelleen sitä mieltä, että jos joskus lapsen haluan niin adoptoiminen olisi minulle sopivin ratkaisu. Maailmassa on ihan liikaa lapsia (ja ihmisiä ylipäätään) jotka ansaitsivat niin paljon parempaa mitä heillä juuri nyt on. Anyways, musta synnyttäminen kuullostaa edelleen enemmänkin brutaalilta sotkulta ihmisen eritteitä kuin elämän tärkeimmältä hetkeltä. Ajatus siitä, että joku kasvaisi mun sisälläni tuntuu kammottavalle. Tästä huolimatta rakastan perheblogeja ja mammablogeja ylipäätään ja luen niitä ihan mielettömän paljon. Sen johdosta tiedän yllättävän paljon siitä, miten tärkeä valinta just oikeanlaiset rattaat on ja mitä kiemuroita perhe-elämässä ja uhmaikäisissä muksuissa on. Mun ehdoton lemppari on MAMI GO GO-blogi, koska pystyn blogin kirjoittajaan Minttuun samaistumaan jotenkin hyvin vahvasti. Muutenkin se on parhain paikka saada inspiraatiota sisustamiseen ja onhan noi kuvat visuaalisesti ihan uskomattoman kauniita, kuten koko blogin ulkoasukin.


3. Suutun tosi harvoin, mutta silloin kun suutun olen pitkävihainen ja varmaan maailman ilkein ihminen. Tiedän olevani verbaalisesti suhteellisen lahjakas ja hyödynnän sitä sellaisissa tilanteissa vähän liikaakin. Tämä on piirre jota toisaalta vihaan ja häpeän itsessäni, mutta toisaalta se kova ulkokuori on ollut myös elämässä monissa asioissa hyödyksi. En kiellä, etteikö siitä olisi hitosti myös ollut haittaa. Oon siis sellainen ihminen kenen kanssa en itse todellakaan haluaisi riidellä. Osaan antaa anteeksi, mutta tulen muistelemaan vielä varmaan haudassakin niitä kamalia sanoja mitä minulle sanottiin ollessani seitsemän. En siis osaa päästä asioista yli tai päästää ylipäätään niistä (tai ihmisistä) irti. 


4. Olen Amnestyn kuukausilahjoittaja ja suosittelen kovasti teitäkin allekirjoittamaan ihan hiton tärkeän vetoamuksen Juha Sipilälle tästä. Luen paljon esim. Into Kustannuksen tietokirjoja ja mulla tulee vähintään kerran viikossa sellainen itkupotkuraivari siitä, miten kamala paikka maailma on ja miten en pysty vain pelastaa ja auttaa kaikkia. Mua kiinnostaisi kovasti lähteä tekemään jotain vapaaehtoistyötä, mutta en ole vielä ihan varma missä päin maailmaa ja olisiko se eläinten vai ihmisten parissa.



5. Välivuosi oli mun mielestä tosi hyvä valinta, koska halusin pitää vuoden jolloin reissata ja tehdä duunia ennen uutta opiskelu-urakkaa. Tosiasiassa siinä oli myös aika merkittävänä syynä se, etten yksinkertaisesti tiedä mihin haen ensi keväälläkään opiskelemaan. Mua kiinnostaa niin monet asiat opiskelumielessä etten osaa laittaa niitä mihinkään järjestykseen. Kulttuurituotanto, kuvataidekasvatus, muotoilu, valokuvaaminen, graafinen suunnittelu, uskontotiede, estetiikka, taidehistoria, muoti jne. jne. Voisin jatkaa tota listaa loputtomiin. Pelkään, että olen tässä samassa tilanteessa myös ensi keväänä. Toisaalta, mihin tässä edes on mikään kiire ja toisaalta haluaisin vain samanlaisen varmuuden kaikesta kuin muilla ihmisillä tuntuu olevan tulevaisuudestaan. Epäilen tosin vahvasti niiden vain huijaavan. 

11 kommenttia:

  1. Ihanaa kun kehotit lukijoita kirjottamaan ton translakivetoomuksen! Itse transmiehen tyttöystävänä oon joutunut seuraamaan sivusta, kuinka järkyttävää hommaa edes se koko hoitoon pääsy on... Mun kumppanilta kysyttiin onko meillä seksileluja (miten se liittyy hänen transsukupuolisuuteensa?), lopulta päättivät että hänellä on persoonallisuushäiriö ja luonnehtivat häntä täysin päinvastaisesti kuin millaisena minä hänet tunnen 3 vuoden jälkeen. Nyt on vuoden tauolla ja pamauttivat vielä päälle että "ole onnellinen että edes saat käydä täällä enää."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh. En osaa sanoa mitään muuta kuinsen, että toivottavasti saataisiin toi laki läpi ja noihin asioihin oikeesti puututtaisiin. Toivon teille tsemppiä ja jaksamista ton kanssa, ei kenenkään kuuluisi joutua kokemaan mitään tollaista hoitoprosessissa.. :-(

      Poista
    2. Samat sanat Anonyymille ja voimia taisteluun! Perkele!

      Poista
  2. Voisit tehdä postauksen, jossa esittelisit mielestäsi parhaimpia tietokirjoja. Sellaisia, jotka jokaisen tulisi lukea.

    VastaaPoista
  3. Aivan mahtava postaus, lisää tämmöisiä! :) ja toi Lailan ehdottama tietokirjapostaus kiinnostais muakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo innostuin tosta ehdotuksesta ja toteutan sen varmasti vielä joskus.

      Poista
  4. Olipa ihana postaus. Tuli jotenki tosi hyvä mieli, kosk samastuin tähän jotenki tosi paljon. Rauhotti mieltä.

    VastaaPoista
  5. Olen hyvin onnellinen puolestasi, että sulla on asiat nyt paremmin. Sä olet hyvä ihminen ja ansaitset vain hyvää. Voimia jatkoon!

    VastaaPoista

finnish & english only
contact: nelli.kentta@hotmail.fi