1/18/2015

FUJIFILM INSTAX MINI 8 PINK, RAKKAUTTA ENSIKOSKETUKSELLA

Meidän perheessä joulua vietetään aika moneen otteeseen. Sillon h-hetkenä kaikki eivät aina ole paikalla, joten siirrellään aika useesti juhlapyhiä eteenpäin sopivampaan ajankohtaan. Eilen vietettiin vuoden 2014 kolmatta joulua, kun oltiin ihan kaikki yhdessä paikassa ensimmäistä kertaa kuukausiin.


Siitä lähtien kun markkinoille tuli noita uusia Polaroid- kameroita, oon himoinnut ihan hirveesti itsellenikin sellaista. Onko muka mitään mageempaa kuin katsoa niiden kuvien kehittymistä ja nähdä miten kuvien värit muodostuu paperille. Haluaisin omaan kämppääni sellaisen pyykkinarun mihin noita polaroideja olisi laitettu pyykkipojilla kiinni. Kuullostaa typerältä, mutta mun visiossa se näyttää tosi hyvältä! Vilma kuitenkin jostain kumman syystä muisti mun ikiaikaisen haaveilun kyseisestä kamerasta ja eilen avasin lahjapaketista mun uuden beibin. En edes tiennyt, että kukaan on kuunnellut mun hehkutuksia kyseisestä kapistuksesta. Se on hei vaaleanpunainen? Ja söpö? Nimesin sen jo Harry Potterin mukaan Oljo 2:seksi. 

Testailin jo muutamat kuvat ja oon ihan fiiliksissä. En oo ikinä ennen muutamaa kuvaa enempää kuvannut polaroidin kanssa ja musta tuntuu, että pitää heti Helsinkiin palatessani ostaa lisää noita papereita. Hiton kallista touhua, mutta onhan noissa nyt aika eri fiilis kuin esimerkiksi Instagram- kuvissa. Kiitos maailman parhaimmalle sisarelle ! ♡ 

1/14/2015

ELÄMÄNI ELOKUVAT

En tiedä olenko koskaan puhunut blogissa sen kummemmin mun elokuvamausta. Harry Potterit ja LOTR:it on aina mun sydämessä ykkösiä vain niiden tunnearvon takia, mutta muita mun iki-lemppareita on esimerkiksi Lords of Dogtown, Requiem for a Dream, Hannibalit, The Shawshank Redemption, Moonrise Kingdom, One Flew Over the Cuckoos Nest ja Alpha Dog. Isi opetti mut katsomaan nuorempana paljon Jack Nicholsonin elokuvia ja pisti myös katsomaan klassikot läpi. Sama mies tosin tilasi meille mun ollessa ala-asteella Disney Channelin, joka vei mut ja mun rakkaan isosiskoni Hannah Montanan, High School Musicalin ja Camp Rockin maailmaan. Niitä on tullut tuijotettua sen verran monta kertaa, että High School Musicalin ykkösosan laulut menisi ulkoa vaikka takaperin. Eikä hävetä myöntää yhtään, että viimeksi olen katsonut juuri mainitsemani hifistely-ystävieni mielestä nolot elokuvat pari kuukautta sitten. (Just nyt on meneillään Netflixissä Hannah Montana sarja...) 

En tiedä mikä siinä on, mutta tykkään katsoa huonoja elokuvia ihan yhtä paljon kuin niitä laadukkaitakin. Esimerkiksi juuri pari päivää sitten kävin katsomassa elokuvissa Nightmare 2:sen, eli sen Salkkarileffan ja musta se oli ihan mahtava. Onhan se nyt elokuvallisesti ihan hiton surkea, mutta viihdytti ja nauratti huonoudellaan ainakin minua ja seuralaistani kovasti. Suurimmaksi osaksi katson nykyään masentavia dokumenttielokuvia ihmiskunnan kamaluudesta, joten välillä kaipaa jotain surkeaa, kevyttä ja helppoa katsottavaa. Pysyn varmaan just ton tapasien elokuvien takia järjissäni. 


Mitä mä sitten katson nykyään ja mitä suosittelisin teidänkin katsovan? Ainakin Blackfish:in joka oli yksi parhaimpia dokumentteja mitä olen koskaan katsonut. Se tiivistää aika hyvin SeaWorldin luonteen, miten kyseisen firman johto kauniisti sanottuna kusettaa porukkaa ja missä oloissa miekkavalaat (ja kaikki muutkin eläimet) elävät. Dokumentti siis kertoo miten brutaalisti valaat ovat noihin kultakalamaljoihin pyydystetty, miten poikaset revitään äideiltään vaikka luonnossa ne elävät koko ikänsä yhdessä ja sen miten kyseessä on tonneja painava eläin eikä turistien viihdyttämiseen tarkoitettu lelu. Alkaisin minäkin käyttäytymään sangen aggressiivisesti, jos joutuisin elämään 24/7 kylpyammeessa. Huh oikeesti, kannattaa kuluttaa elämästään vähän päälle tunti tähän. Se itkettää, suututtaa ja pistää katsomaan kaikki muutkin dokumentit mitä valaista on tarjolla. Sen jälkeen ei astu Särkäniemen delfinaarioon jalallakaan. Ainakin niin kävi minulle syksyllä kyseisen leffan katsoessani ensimmäistä kertaa. Vinkkinä: The Whale on kanssa hyvä. 

It's a Girl! kertoo siitä miten miljoonia vauvoja tapetaan tai hylätään Intiassa ja Kiinassa vain koska ne ovat sukupuoleltaan tyttöjä. Jesus Camp kertoo varmaan jo nimellään mitä se sisältää, ja on ensimmäinen dokumentti mikä on ahdistanut minua niin paljon että se on pitänyt katsoa kahdessa osassa. A Headbanger's Journey  on sellainen elokuva mikä jokaisen metallia kuuntelevan ihmisen on pakko katsoa. Muistan lainanneeni kyseisen pätkän mun ylä-asteeni viereisestä kirjastosta ja katsoneeni sen viikon sisään varmaan viisi kertaa. Ihan mahtava! 

Alotin silloin yläasteella katsomaan dokkareita ja lukioon tullessani se katsominen lähti täysin käsistä. Ahmin kaikki uskonlahkoihin liittyvät filmit mitä vain sain haalittua käsiini, jonka jälkeen tuli esimerkiksi 9/11 salaliittoteorioiden kausi, sarjamurhaajat, huumedokkarit, prostituutiodokkarit ja nyt ollaan niissä eläindokkareissa. Mikään ei ole parempaa kuin tietää jostain asiasta niin paljon, että voi käydä pitkiä keskusteluita (ja mielellään väittelyitä) kyseisestä asiasta. En muista milloin viimeksi oon ollut yhtä kikseissä kuin baarissa muutama viikko takaperin jutellessani jonkun täysin tuntemattoman kanssa valaiden oikeuksista. 

Listatkaa mulle järisyttäviä dokumentteja, itkettäviä elokuvia ja pätkiä jotka naurattavat huonoudellaan katsottavaksi !