10/01/2018

VAU MÄ OON HENGISSÄ

Mitä tässä kesän aikana on tapahtunut?


Mun perheenjäsen sairastui syöpään, ihminen jonka kanssa oltiin joskus tosi hyviä ystäviä kuoli ja oikeestaan henkilökohtaisessa elämässä tuntui koko kesän ajan tapahtuvan vain kurjia asioita. Sosiaalisesta mediasta on saanut varmaan aika erilaisen kuvan mun kesästä. Ei siinä, välillä oli kyllä ihan mielettömän hauskaa ja ihanaa. 

Kävin läpi järjettömän määrän festareita, kuvasin tuhansia ja tuhansia valokuvia, söin monta mansikkaa, itkin monta kyyneltä ja erkaannuin aika monesta ihmisestä. Olin about kaksi päivää ihastuneena, joka jälkeenpäin vähän naurattaa. Se oli aika outo tyyppi. Toisaalta mulla ei rehellisesti sanottuna ole varaa ihmetellä muita ihmisiä oudoiksi.

Piilottelin puhelinta ja jätin vastaamatta viesteihin. Olin tosi ahdistunut sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen pakosta. Laskin mun makuuhuoneen katon maalipinnan halkeamat sataan kertaan ja kuuntelin omaa hengitystä. Nukuin tosi vähän. Värjäsin hiukset tummemmiksi, koska ajattelin sen olevan jonkinlainen uusi alku. Ei se oikeen ollut, mutta hiuksista tuli ihan kivat silti.

Ei kuitenkaan mitään huolta tai murhetta. Tällä hetkellä menee tosi hyvin ja kivasti. Oon aika innoissani siitä, että vihdoin ja viimein uskalsin kirjautua bloggeriin sisään. Mulla on ollut ikävä teitä.

5/18/2018

MAINOSTETAAN IHAN MITÄ VAAN! HURRAA!


Saan viikossa keskimäärin 1-5 yhteistyöpyyntöä. Suurin osa niistä on joltain turhilta rättikaupoilta,  joiden valikoimista löytyy pelkästään vaatteita joita en koskaan laittaisi päälleni. Muutenkin omistan jo liikaa vaatteita. Välillä kuitenkin tulee jotain mielenkiintoisia tarjouksia joista voisin netota kivasti rahaa. Raha kuitenkin kiinnostaa aina. Se hippi joka sanoo ettei niin ole, valehtelee. 

Esimerkiksi vähän aikaa sitten olisin saanut erään kahvia valmistavan firman kanssa tosi siistin diilin. Mut en mä juo kahvia tai energiajuomia, saati osta Prismasta mun vaatteita. Mun mielestä kahvi haisee pahalle, energiajuomat ovat paholaisen keksintö ja enkä osaa kuvitella käyväni kasuaalisti Prismassa shoppailemassa uutta swägää päälle. Sellainen mä olen. En mä voi mainostaa niitä siksi. 

Ymmärrän yhteistöiden olevan bloggaajien, vloggaajien ja muiden sisällöntuottajien todella tärkeä tulonlähde. Jollain se vuokra pitää aina maksaa. Ne ovat oleellinen osa koko alaa ja on tosi siistiä miten suureksi tämä ala on kasvanut. 

Kyllä mä tykkään lukea laadukkaasti toteutettuja yhteistyöpostauksia, vaikka usein olen ainakin aluksi niitä lukiessani skeptinen. Varsinkin jos niistä haistaa yhtään sitä, ettei kyseinen tyyppi todellakaan itse kävisi kaupasta hakemassa valmisruokapurkkia. Mä rehellisesti sanottuna raivostun joka kerta kun somessa tulee vastaan selkeä yhteistyö josta ei ole kuitenkaan mitään mainintaa kuvan, videon tai tekstin yhteydessä. Snapchatit missä sattumalta voitetaan nettikasinolta rahaa ja kirjoitetaan sattumalta videoon kyseisen firman nimi kissan kokoisilla kirjaimilla ärsyttää mua ihan tajuttomasti. 

Mun mielestä tuntuu kummalliselta mainostaa kuluttamista. Olen itse valmiiksi jo ihan tarpeeksi kammottava kuluttaja, enkä todellakaan mikään Jeesus. Käytän veren tahrimia vatteita, kulutan muovia, omistan varmaan 20 hupparia, poltan röökiä ja teen niitä helvetin heräteostoksia. Avustan maapallon tuhoutumista omilla typerillä valinnoillani joista pitäisi päästä eroon. Asioiden tiedostaminen on tärkeää, mutta tekeminen niiden eteen vielä tärkeämpää. 

Kuten sanoin, musta tuntuu tosi kummalliselta lähteä mainostamaan ja rohkaisemaan ihmisiä kuluttamaan lisää. Tuntuu kummalliselta seisoa täysin jonkun yrityksen ja tuotteen takana. Sä olet siinä kasvona ja mainosalustana. Pakko sun on pystyä seisomaan sen kaiken takana.

Siis miettikää että olen joskus vuosia sitten rahaongelmissa tehnyt yhteistyön jossa mainostin tiskikoneen pesutabletteja. Ei mulla edes ole tiskikonetta???? What????

Jos joku kiva yhteistyö tulee vastaan, teen sen tosi mielelläni. Onneksi olen kuitenkin siinä tilanteessa elämääni muiden töiden suhteen, että voin sanoa niille myös ei. Joskus mua kiehtoi ajatus olla ammatiltani pelkästään bloggaaja, mutta nykyään se tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta vaikka sosiaalisen median parissa työskentely on mulle tosi mielekästä. Ilman blogia en ehkä olisi päätynyt media-alalle ja oppinut siitä niin paljon huomaamattani tässä vuosien varrella.

On ihanaa miten lähiaikoina lukijat ja varsinkin bloggaajat ovat heränneet pohtimaan omia arvojaan. 
Se on todella tarpeellista. 

5/04/2018

MISTÄ MUT ON TEHTY


Mistä on pienet tytöt tehty? 
Sokerista, kanelista, inkivääristä ja kukkasista. 
Niistä on pienet tytöt tehty.

Eikä ole. Mut on tehty verkkareista, rakkaudesta, viinistä ja uteliaisuudesta. Väittelyistä, hiuslakasta ja hukassa olevista muistikorteista. Ateismista, mustelmista ja vitsillä otetuista tatuoinneista. Ahdistuksesta, ongelmista ja surusta. Mut on tehty voimasta, noituudesta ja sementistä. Pienistä kivistä jota et saa sun kengänpohjasta irti. Sinnikkyydestä, päättäväisyydestä ja kunnianhimosta. Ei yhdestäkään hennosta kukkasesta tai valkoisesta sokerista.

Mut on tehty tanssimaan vappuna Tavastian lavalla Toton African tahtiin ja nauramaan mielikuvituspoikaystäville. Niille tyypeille siis joihin ihastun täysillä viikoksi ja suunnittelen päässäni meidän yhteisen tulevaisuuden. Niille tyypeille jotka hetken päästä tajuavat mun olevan aika raskas persoona ja niille tyypeille jotka sen asian tajuamisen jälkeen katoavat. Mut on tehty kohtauttamaan olkia, ottamaan asioita toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mut on tehty rakastamaan itseäni, vaikka teen siitä aika hankalaa välillä. Oikeestaan tosi hankalaa. Teen siitä hankalaa myös jokaiselle ympärilläni olevalle ihmiselle, tai ainakin niille jotka mut hyvin tuntevat. 

Mut on tehty appelsiinimehusta missä on runsaasti hedelmälihaa, pyhimyksistä ja halvoista lentolipuista. Kuolleista kaktuksista, banaanikärpäsistä, psykiatrin huoneessa olevista rumista nojatuoleista ja Alibi-lehdistä. Röökin hajusta, huonosta munuaisesta ja syntymämerkistä keskellä otsaa. Miljoonasta päiväkirjan kirjoitetusta sivusta ja murehtimisesta. Mut on tehty inhoamaan komediaa ja rakastamaan maissikakkuja. 

Mut on tehty yrittämään vaikka tulisikin turpaan. Sut myös.
© nelli kenttä. Design by FCD.